Minusta taas Peikkojen kuningas oli ihan mahtava! Se tyrkättiin käteeni ruotsinkielisenä Tukholman SPX:ssä viime keväänä, ja kun aloin lukea, tuntui kuin niskakarvat olisivat nousseet pystyyn. Tarina imaisi mukaansa kummalliseen maailmaan, jossa ei yhtään yhtään voinut arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. En yleensä tykkää scifistä ja fantasiasta (tämäkin kirja ehkä löyhästi edustaa jälkimmäistä), koska aika usein niissä vain pyöritellään jo tuttuja aineksia ja tavallaan se onkin se pointti. Ei vain vetoa minuun. Kyllä Peikkojen kuningaskin on vaikutteensa syönyt, mutta tuntui silti ihan tuoreelta. Tällainen täysi ennakoimattomuus - oli sellainen olo, että tosiaan näki jotain ihan uutta, mitä ei itse olisi osannut ikuna kuvitella. Pidin piirrosjäljestä ensiselailulla, mutta arvelin skeptisesti, että tarina ei olisi korean pinnan tasoinen. Onneksi olin väärässä.
Minusta on kyllä aina ihan mielenkiintoista lukea hyvin perusteltuja kuvauksia siitäkin, miksi joku kirja ei jollekulle lukijalle kolahda. Että miten eri lailla voi samat asiat kokea.