Samaa mieltä Janne Kuusisen kanssa kreikka-jaksoista

Luin Logicomixin uudestaan pari viikkoa sitten ja hämmästyin toistamiseen sen loistokkuudesta. Saattaa olla, että se on toiseksi paras ( paras on Watchmen

) yksien kansien välissä oleva sarjakuvateos, jonka olen lukenut (saattaa kuulostaa karulta väitteeltä, mutta muiden suosikkieni, esim. Eisnerin, Prattin ja Giraudin kaikki parhaat hetket eivät osu samoihin albumeihin). Piirrostyyli vaikutti ensilukemalla hieman kliiniseltä, mutta nyt sekin toimi täysillä. En voi olla ihailematta sitä, miten hienosti hahmot, mm. Russell ja Wittgenstein on onnistuttu karrikoimaan sarjakuvahahmoiksi, niin graafisessa kuin kirjallisessakin mielessä.
Luin Logicomixin uudestaan lähinnä filosofian ja matikan kannalta, koska aihepiirit kiinnostavat ja halusin palauttaa mieleen, missä määrin Logicomix niistä kertoi. Ei se mikään filosofinen kirjoitus tai logiikan oppikirja ole, mutta saattaa kyllä innostaa altteimpia sieluja uppoutumaan ko. alojen maailmaan...

Kohtaus, jossa nuori Bertrand Russell selittää piknikillä morsiamelleen, miksei ole niin viehättynyt filosofiasta, tekee hauskan ja hyvän yhteenvedon muutamista keskeisistä filosofisista ongelmista ja filosofian ja luonnontieteiden (matikan) eroista. (Linkkaisin sen tähän, jos vain jostain löytäisin.)
Ihmiselämän keskeisiä aineksia on epävarmuus ja tiettyjen asioiden pysyminen ikuisina mysteereinä, joita eivät edes keskimääräistä vetreämmät aivot ratkaise, viestittävät Logicomixin tekijät teoksellaan.
Kirja toimii kuitenkin ovelasti omaa sanomaansa vastaan, koska lukijaparan mieleen ei voi olla juolahtamatta: " Entä jos...Voisiko terävän päänsä avulla selvittää aitoja totuuksia, varmoja perustavuuksia olettamuksien sijaan?" "Olisivatko ihmisen mielettömyyden aiheuttamat ongelmat ratkaistavissa puhtaan logiikan ja kylmän
järjen keinoin?" "Millainen maailma olisi, jos sen näkisi ilman 'ihmissilmälaseja'?" Nämä kysymykset jäävät mielen taka-alalle kaihertamaan senkin jälkeen, kun sarjakuvaukkelit toteavat epäonnistumisensa asian saralla puhekuplissaan.
Pirun hyvä kirja. Jos tämä on suunnilleen parasta sarjakuvaa, mitä keksin, se on a)objektiivisesti katsoen laatutavaraa b)olen hörhö/hölmö tai c)en ole lukenut kovin hyvää sarjakuvaa
Eräät Logicomixin hahmojen esikuvat toteaisivat tässä, ettei "objektiivisesti katsoen laatutavaraa" ole lause, joka voidaan sanoa selvästi eli josta voimme kehittää uskomuksen, että se on epätosi .
Onko varmaa totuutta?