Erinomaisen mainio opus, hauskaa että tällaista julkaistaan! Ei tämä nyt niin kovin innostava aiheensa osalta ollut, minulta kun kesti poikkeuksellisen pitkään, käytännössä viikon, ennen kuin sain opuksen kokonaisuudessaan luetuksi vähin erin.
Sarjakuvana, kenties juuri teknisenä suorituksena, tämä on kuitenkin jotain erinomaisen kiinnostavaa, sillä vaikka tekijät niin itse väittävätkin, ei tämä varsinaisesti ole omaelämäkerta miehestä nimeltään Bertrand Russell, vaan dokumentti hänestä.
Dokumentaristit, eli tietenkin sarjakuvan tekijät, keskustelevat päähenkilöstä ja siitä kuinka tarinaa työstävät. Tätä kutsutaan tavanomaisesti metasarjakuvaksi – eritoten kun vielä kehtaavat puhutella lukijaansa suoraan.
Varsinaista dokumentin päähenkilöä käsitellään takaumina siten, että hän pitää luentoa toisen maailmansodan alla kertoen luennolla oman elämänkertansa, keskittyen eritoten ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin vuosiin. Tämä ei ollut mielestäni kovin hyvä ratkaisu, kun jo nykyaikaan sijoittuvat osuudet veivät tilaa tarinan henkilöiltä.
Luento toi kenties teokseen pientä jäykkyyttä ja paksun opuksen sivujen riittämättömyys näkyy siinä, että päähenkilön yksityiselämän eri vaiheet hakivat oikeaa tasapainoa hänen työnsä ja ideoidensa kanssa.
Tärkeimpinä näistä vaiheista ovat suhteet ensimmäiseen vaimoon ja toiseen rakkauteen, toinen vaimo sen sijaan tuotiin esiin ilman mitään alustusta, vaikka edelliset suhteet käsiteltiin juurta jaksaen.
Kovin vaikeaselkoinen tämä ei ollut, olisi hyvin saanut olla hieman akateemisempikin, sanan paremmissa merkityksissä. Hieman minua vaivasi ratkaisu, jossa dokumentaristit nykyaikaan sijoittuvissa osuuksissa vääntävät rautalankaa sellaisesta, mikä oli jo käsitelty – tai olisi voitu käsitellä – itse tarinan keinoin. Lopussa vielä kehtaavat esittää väittelyn muodossa omille ratkaisuilleen kritiikkiä. Aika velikultia!
Tarinan mielenkiintoisin osuus alkaa sivun 160 paikkeilla, kun opus keskittyy syvemmin päähenkilön työhön. Loppupuoli toimi muutoinkin mielestäni paremmin, eritoten Ludwig Wittgensteinin käänteet sodassa olivat kiintoisia.
Kuvittaja Alekos Papadatos ei ole lainkaan sellainen jäykän ligne clairen taitaja, vaan kuvitus on erinomaisen elävää, ehkä tekijän animaatiotaustan ansiosta. Lisäksi tämä opus on erittäin elegantti ja korkealaatuinen, hieno vaihtoehto kovakantisille julkaisuille.
Aihe: Logicomix (Luettu 13650 kertaa)