James Kakalioksen kirja löyty hyllystä kuin myös Lois Gershin ja Robert Weinbergin the Science of superheroes.
tiede on usein genressä yhtä hatusta repäistyä kuin...köh..scifissäkin, sillä jokaista David Briniä, Gregory Benfordia Greg Bearia ja Stephen Baxteria kohden löytyy näitä "1, 000, 000 pommia joiden yksittäin räjähdysvoima murskaa galaksin suljettuna kehämaailmaan, ensimmäisen räjähdettyä ja tuhottua kaiken, toinen räjähtää, räjäyttäen kaiken"
ja te siellä hihittämässä scifille, stop tai väännän rautalankamallin "ihmiskeskeisestä draamastanne"
Supersankarigenren etu on että scifisarjakuvien jälkeen sen kirjoittajissa on eniten niin ammattilaisia kuin scifinörttejäkin.
Draamallinen kaari, eli suomeksi hyvä tarina aidoilla henkilöillä ,on aina lajityypistä huolimatta pääasia mutta yrityskin faktoihin on aina kiva juttu.
Fysikkaa on vain yksi osuus tiedettä, lääketieteeseen, biologiaan ja kemiaan mentäessä ollaan välillä siinä "jos sanon lalalalaa, en huomaa ja tarina rullaa" vaiheessa turhan usein.