Kysyin tästä samasta asiasta Bravolta itseltään Frankfurtissa. Hän sanoi, että kysymys on nimenomaan paperin tekstuurista. Piirsi minulle albumiin aika samantapaisen kuvan kuin tuossa videossa - mutta suomalaisen laitoksen paperi on niin kiiltopintaista, että muste ei ollut kuivunut vielä vartinkaan jälkeen.
Bravo sanoi, että koska hän on aina ollut kiinnostunut näistä vanhoista huumori-seikkailuklassikoista, alusta alkaen työtoverit kannustivat häntä tekemään sarjakuvia nimenomaan lapsille. Että koska näitä vanhoja klassikoita julkaistaan aina vaan uudestaan, on lasten sarjakuvakirjallisuus Euroopassa nykyään pääosin vielä samaa, kuin se oli nykyisten lasten isovanhemmillakin. Koska aika on mennyt eteenpäin, tarvittaisiin niiden rinnalle myös uusia lastensarjakuvia. Mutta Bravo halusi lähestyttävyyttä molempiin suuntiin - että lastensarjakuvissa olisi jotain myös aikuisille ja että aikuisten sarjakuvienkaan ei tarvitsisi olla sellaisia, etteivät lapset voisi niitä lukea, että aikuisuuden pitäisi olla jotain muutakin kuin seksiä ja väkivaltaa.
Bravo oli oikein mukava tyyppi, toivottavasti saamme nähdä joskus Helsinginkin festareilla, kun on nyt julkaistu meillä oikein kahden kustantamon toimesta.
(Ja kunhan signeeraa niitä kiiltopintaisia sivuja muulla kuin pullomusteella - tai muuten meillä on festariteltta täynnä suttuisia kuvia ja mustia sormenjälkiä).
