Alan juuri vähitellen toipua sarjakuvasi aiheuttamasta shokista… Tässä kuvituksessa silmä todella lepää. Osaat piirtää pirun sujuvasti ja väritys on aivan loistavaa, vaikka välillä saattaa mennä hieman ällö-puolelle. Taisit tuossa kuitenkin aiemmin todeta, että ideana on revitellä väreillä oikein sydämen kyllyydestä, joten kyseessä on sitten ihan harkittu tyyliseikka. Sivun 16 isossa ruudussa metsään paistava auringonvalo on häikäisevän kaunis, samoin sivun 3 sateen jälkeinen taivas ja kimaltava meri; juuri tuoltahan ne oikeastikin näyttävät! Tietokonemaiset puhekuplat eivät minua häiritse, mutta fontti voisi ehkä olla eläväisempikin. Pidin paljon ”luonnosmaisesta” piirrostyylistäsi, viiva on hyvin elävää ja rentoa. Värityksessä huomion kiinnitti myös hienosti tunnelmasta toiseen vaihtelevat parin värin eri sävyt, esim. violetin sävyt.
Henkilöihin en jotenkin vielä oikein kiintynyt, paitsi siihen kisuun (vaikka olenkin vannoutunut koiraihminen!). Ehkäpä sitten tarinan syventyessä entisestään. Ainoa, mitä voisin kritisoida (vaikka kyllä tästä työstä saa kritisoitavaa oikein suurennuslasilla hakea), on jotenkin hieman köykäinen tai yhdentekevä dialogi. Toisaalta, en tiedä miten sitä näin äkkiseltään voisi parantaa…
Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen projekti – voisin jopa sanoa, että itselleni kesän 2004 sarjakuvatapaus! Jään odottamaan jatkoa kuola valuen…
