Nimeä yksi, jota on julkaistu suomeksi ja jota festivaalit ei ole huomioinut.
Mike Mignola - Hellboy, Garth Ennis - Preacher, Brian Azzarello-Eduardo Risso 100 Bullets,Tim Sale, Matt Wagner.
haluatko että jatkan?
(Mike Mignolaa kyllä pyydettiin myös ensimmäiseen[ja toiseen] Necroonkin, hänen vaimonsa ilmoitti kohteliaasti että herralla on nyt liian kiire)
kiersit näppärästi alkuperäisen kommenttisi:
Sarjakuva on paljon monimuotoisempi laji kuin Finncon. Jälkimmäisessä meillä on kotimaiset vieraat ja britti/jenkki-kirjailijat, mutta sarjakuvan puolella Briteistä ja Jenkeistä ei "mainstreamin" puolelta tule enää oikein mitään mielenkiintoista.
jossa siis ensin vertaat mansikoita ja juustoa ja sitten sanot että vain keskusta on puolue.
just.
Sen jälkeen on vähän paha ottaa vakavissaan muuta kuin paranoiaa siitä että jokainen kommentti joka ei suoraan pursua pelkkää ekstaasia tarkoittaa että haluamme nauraa sarjakuvafestarien roviolla.
Näin ei nimittäin asia ole .
nimimerkillä: poikani kysyi viimeksi tänään että "kai mennään sarjisfestareille Helsinkiin?" ikää 9v. Onhan nähnyt mm. Blacksadit ja Waltheryn
Näillä näkymin taidan monien suruksi itsepäisenä tulla paikalle vaikka ketjussa olleiden "pysykää sitten kotona" viestien jälkeen olen harkinnut toisinkin.
niin hyvää tuuria teillä ei ole.
.
Festarit eivät ole itsestäänselvyys. Asia jonka jokainen hiukankin asiaa seurannut kolme aivosolua omaava hoksaa. Tällainen projekti vaatii rahaa ja vaatii selkänahasta otettua aikaa ja vaivaa.
Sitä ei olla mitenkään halventamassa.
Kaikki kritiikki ei näet tarkoita samaa kuin murskaaminen.
Osa siitä on tarkoitettu rakentavaksikin.
jokaisen festarin lienee tarkoitus olla entistä parempi mielenkiintoisempi ja ovia avaava, niin mangasta supersankareihin kuin kotimaiseen ja euroopalaiseen sarjakuvaan näkemyksiä tarjoava.
tämä linja toivoakseni jatkuukin. Joka kerta on tähän asti löytynyt jotain uutta mistä ei ole kuullut ennen, jos ei ohjelmasta niin pienlehdistä, vieraista tai myyntipöydistä.
