Ja kuitenkin pienemmän budjetin Finnconeissa on usein jenkkivieraita...
Usein on sarjakuvafestareillakin. Ei
aina. Muistetaan nyt edelleen, että sarjakuvafestivaalien linja ei varmaankaan tule seuraavat 20 vuotta olemaan se, että superstaroja ei enää näillä leveysasteilla nähdä.
Vaikka mä oon kyllä miettinyt tässä, että loppujen lopuksi se on aika pieni osa festarivieraista, joka jotain jenkki- tai eurotähtiä haikailee. Suurin kohderyhmä on varmaankin n. 35-55-vuotiaat miehet. Kuinka paljon jotain 19-vuotiasta pienlehtitaivastyttöä kiinnosti edes Sergio Aragones? Veikkaanpa, että aika vähän. Noh, kohderyhmällä on kuitenkin paljon rahaa käytettävissään ja aikaa pitää Kvaakissa ääntä, eli ei voi täysin jättää huomiotta.
Vitsit sikseen, pitäähän jokaiselle olla jotakin. Tänä vuonna tälle kohderyhmälle sitten kai valitettavasti vähemmän (kun ohjelmaakaan ei juuri ole kommentoitu).
Tosin täytyy kyllä myöntää, että ekoilla sarjisfestareillani minäkin kävin nimenomaan angloamerikkalaisia superstaroja katsomassa, nimittäin Neil Gaimania vuonna 2003. Ja Jeff Smithiä vuonna 2004. Sen jälkeen en ole tainnut yhtäkään superstaravierasta nähdä, paitsi Warren Ellisin kanssa vaihdoin pari sanaa baarissa (oli silloin ja edelleen mulle täysin vieras nimi mutta joissakin piireissä kai melko tunnettu). Voisihan heitäkin yrittää houkutella tänne uudestaan. Vaikka Gaimanin aiheuttama väentungos melko stressaava olikin. Ja Marjane Satrapikin ois kiva saada taas Helsinkiin. Silloin kun hän täällä viimeksi kävi, ei kai yhtään teosta ollut vielä suomennettu, eli aika pienten piirien tiedossa oli...
Se on vähän kiikunkaakun, että kutsuuko artistin käymään ennen kuin hänestä mahdollisesti tulee suosittu, jolloin hän tulee varmemmin ja kulut ovat pienemmät mutta ketään ei kiinnosta, vai sitten, kun hän on iso stara ja kaikkia kiinnostaa mutta paikalle saaminen on epävarmempaa ja täytyy huomioida mm. turvajärjestelyt, kalliit hotellit ja katsojien paljous.
