Omalla tavallaan tuo on yksi asia joka minua mangassa viehättää, kliseiden käyttö ja se oma symbolikieli mitä käytetään.
Noh-teatterin näytelmiä kuvataan usein moduleina, että meillä on iso kasa pieniä alakomponentteja ja varsinainen näytelmä rakennetaan laittamalla niitä moduleita peräperään. Rooleja kuvataan sen mukaan mikä niidne funktio näytelmässä on, shite-rooli tekee tiettyjä asioita riippumatta onko tämä kerjäläisnainen, munkki vai metsänhenki, waki-rooleilla on toisenlaiset funktiot miten osallistuvat tarinaan, näillä on yleensä tietyt paikat näyttämöllä, että shite seisoo juuri tuossa kohdassa ja waki tässä, tietyt tapahtumat pitää olla ensimmäisessä ja tietyt toisessa näytöksessä, ja näytelmien aiheetkin jaotellaan nimettyihin alatyyppeihin ("tämä on hulluksi tuleva nainen -tyypin näytelmä").
Modulaarirakennetta käytetään monessakin kulttuurituotteessa ympäri maailmaa mutta sanoisin että manga on paremmin tietoinen tuosta rakenteesta ja käyttää sitä sekä avoimemmin että paremmin kuin moni muu. Mutta toisaalta se myös vaikeuttaa sellaisten sarjojen tekemistä jotka eivät noudata rakennetta, ja jos niitä lukee paljon niin onhan niissä toistoa joka saattaa alkaa tympimään.
Tämä siis ei minun puoleltani siis ollut haukkumista, minä pidän modulaarirakennetta kiinnostavana kerrontatekniikkana.
Aihe: Kitchen Princess (Luettu 7035 kertaa)