Hyviä mainintoja, joskin
Supersankariosastolta taas löytyy DC:n Manhunter, asianajaja-supersankari, jolla on pienen pojan yhteishuoltajuus ex-miehensä kanssa...ja joka ei ole mitään vuoden äiti -tyyppiä mutta kuitenkin.
Kate Spenser on kuitenkin selkeästi äiti ja tekee parhaansa ja on omassa ja muissakin genreissä harvinaisuus: hänelle äitiys ei ole taakka tai pelon aihe.
Äitiyttä on supersankaritarinoissa käsitelty lähes body horror-genren kautta Perezin kauden Kostajien Ihmenaisen(Ms. Marvel) aika-avaruussolmu synnytän rakastajani/seksuaalisen hyväksikäyttäjäni-kuvion myötä.
Unohtamatta Visionin ja Purppuranoidan kaksosia jotka olivatkin John Byrnen mukaan osat yliluonnollista entiteettiä, eivät oikeita lapsia.
Ainoa muu äiti on Sue Storm , ihmenelosten näkymätön nainen.
Muutoin äidit ovat enenevässä määrin täysin taustalla tai poissa, siis myös muissa genreissä.
Poikkeuksena Lucky Luken Daltonin veljesten äiti ja Anne Muhosen Sydänääniä.
Äitiys on useimmille vieras ja välillä' tuntuu että pelottavakin asia käsitellä sarjakuvassa.
Monille varmaankin koska se muuttaa asioita ja muuttaa naiseutta ja aktiivisen toimijan roolia liiaksikin, mutta yhtä lailla koska monilta tekijöiltä puuttuu omakohtainen kokemus aiheesta äitiys(sukupuolirajojen molemmin puolin).
Monessa sarjakuvassa äiti on tärkeässä roolissa, mutta enemmän sivuhahmona tai kaivattuna elementtinä tai sitten huumorinlähteenä.