Huh... Onionin juttuhan oli suorastaan aika v-mäinen sanamuodoissaan. (Kun kyseessä on kuitenkin oikea, nimeltä mainittu elävä ihminen). Alkaa suorastaan jo vähän tympimään se, kuinka usein tv-koomikot ja sitcomit virnuilevat alentuvasti sanomalehtisarjakuville - vihjaten, että muka itse edustavat jotenkin niin paljon edistyneempää ja ylempää viihteen muotoa. Niin kuin tv:nkin puolelta ei niitä aivokuolleita rimanalituksia löytyisi ihan yhtä lailla.
Minä tunnen piirtäjänä tiettyä sympatiaa niitä latteita vanhoja sarjoja kohtaan, joissa vanha alkuperäinen tekijä on edelleen ruorissa. Vaikka olisivatkin vähän seniileitä, niin omapahan on sarjansa. (Suoranaista oman aiemmin hyvän sarjansa huonoudella häpäisemistä sen sijaan minunkin on vähän vaikea sietää >köh, köh, Asterix!!< , latteus sinänsä nyt vielä menee). Mutta sitten kun mennään sukudynastian puolelle ja sarja annetaan seuraaville polville, on tulos kyllä yleensä aina karmeaa katseltavaa. Sitä on aika vaikea perustella (muuta kuin perikunnalle itselleen taloudellisin perustein, tietenkin).
Tapasin Marmaduken piirtäjän Brad Andersonin viime viikolla New Yorkissa. Tietysti silläkin on niitä (nyt jo keski-ikäisiä) lapsia vieressä kyttäämässä omaa vuoroaan, mutta toistaiseksi Brad (86) piirtää sarjaa edelleen itse. Siitä todisteena
tämä piirros, joka syntyi silmieni edessä.
Olkoon vaan latteita juttuja, mutta kunnioitan kyllä syvästi sitä, että tuossa iässä irtoaa noin menevän näköistä viivaa. Ei siinä paljon ikääntymisen merkkejä näy.
(Mies itse sen sijaan kyllä oli hyvin ikäisensä oloinen. Ei mitenkään pirteä teräsvaari, vaan semmoinen vaan ihan tavallinen vanha ukko).
Aihe: Sarjakuva nimeltä Herttua (Luettu 8436 kertaa)