Nyyh nyyh! Sarjakuvanharrastajat taas kitisee pikkuasioista. Säälittävää, että kritiikin taso ei tämän korkeammalle nouse. Valitetaan pienistä asiavirheistä... sattuuhan niitä kaikille, varsinkin jos Sinisen laulun kaltaisen suurtyön tekee.
Suomessa ei ole tehty yhtään merkittävää sarjakuvaa, joka olisi vaikuttanut toiseen taiteenlajiin tai yleensä Suomen kulttuuriin millään tavalla!
Sinänsä en kritisoi Sinistä laulua. On sanomattakin selvää, että rajaukset ovat tekijän eli sen Peterin etunenässä. Siis minkä verran on mukana esimerkiksi naistaiteilijoita, elokuvantekijöitä (tältä puoleta populaarikulttuuri varmaankin on edustettuna?!) tai vaikka graafisia suunnittelijoita. Tai miten paljon joku Gallen-Kallela tai Sibelius saa media-aikaa.
Toivo Viksted olisi muuten saanut myös olla mukana. Vuosisadan alun äijä! Myöskään sen väärin nimetyn
Fogelin panos julistetaiteilijana ja kansainvälisten tuulahdusten tuojana ei ollut vähäinen suhteessa muuhun kulttuuriin. Varmaan äijä pääsi nyt mukaan Puupää-leffakytköstensä kautta...
Kuinkahan
Karin käy?
Mutta siis, asiavirheet asiavirheinä ja muu kritiikki sitten erikseen. Näen sarjan arvon yleissivistävänä en minään lopullisena totuutena. Taiteen ja viihteen rajanveto on muutenkin nyt pinnalla lehtikirjoittelussa, ja sitä keskustelua vasten sarja puolustaa kyllä hyvinkin paikkaansa.