Vaan eipä silti, en arvioisi sarjakuvan tilannetta noin jyrkästi. Harvoin ne tekstit alkukielelläkään mitään mestaritason tuotoksia ovat, jolloin rutiinikäännöskin riittää.
....
Käännösjulkaisujen kohtaamasta kritiikistä osa tulee ansaitsemattomasti ja lähtee tekijän korvien välistä. Vähän samalla tavoin kuin 1980-luvulla oli kovin epämuodikasta kuunnella mitään kotimaista musiikkia.
Väärin.
[kiven] kommentit ovat aiheellisia.
Asiaansa paneutunut kääntäjä /toimitustyö on valitettava harvinaisuus suomessa.
Toisinaan "vapautunut" käännös/toimitus on nerokasta useimmiten ei(ei niiden päitä kannata tällä tarinajatkumolla ja detaljilla vaivata..)
asiaa voi kierrellä ja kaarrella tekemällä omituisia väittämiä jotka eivät pohjaa faktoihin.
Itse olen musiikki-, kirjallisuus- ja sarjakuvavalinnoissani arvostanut laatua ja vihannut raivoisasti lukijaan/kokijaan kohdistuvaa alentuvaa aliarviointia.
joka kerta kun otetaan alkuteokseen liikaa vapauksia ja muokataan sisältöä ollaan vaarallisilla ja typerillä vesillä.
Toinen seikka kotimaisella sarjakuvakentällä on se ettei aina edes toimiteta, esimerkiksi antologiajulkaisujen kohdalla mennään sillisalaattimaisesti ja sisältöön ei kajota, varsinkaan ei perustella mikäli niin tehdään.
On tietenkin sivuseika toimisiko työ paremmin sivun lyhyempänä tai hengittäisi enemmän sivun pidempänä.
taitto, toimitus ja tekijät kohtaavat harvoin ja usein kukin on puhtain asein liikkeellä mutta aivan eri sivuilla.
Suurin syy on aiemmin mainittu varojen käyttö, tai hyvin usein sen totaalinen uupuminen, silloin tyydytään siihen mitä on eikä ammattimaisuus(=hyvin tehty työ) aina välity innon lailla.
Sen lisäksi toinen ongelma on komiteamaisuus.
Tietyn asteinen diktatoria saa enemmän asioita aikaiseksi kuin kiertely ja kaartely. Kun tämä usein viestintäkatkoista johtuen on töykeää ja alun alkaenkin on hankalaa sanoa että taiteellinen luomuksesi olisi parempi jos menisi näin-ja-näin koska pelätään että toinen ottaa sen negatiivisena kritiikkinä tai henkilökohtaisuutena.
Ankan voittokulkuun on myös muita lokalisoituneita syitä, kuten Non Stopin ja Zoomin poismenoonkin. Aku Ankan kohdalla perinteen suoman tunnettavuuden lisäksi on myös sarjakuvan hinta.
Kovemmassa hinnassa vain kovakantisena ilmestyvä julkaisu ei nauttisi vastaavaa suosiota.
Sama korollaari pätee mm. Tex Willeriin.
Tämä on sanottu väheksymättä molempien taustalta löytyvää erinomaista ja ansioitunutta toimitustyötä joka ei ole kenenkään arvostettavuutta piireissä suuresti lisännyt(tämä viimeinen on minulle suuri mysteeri, Asko AAn ja Timo Ronkaisen kaltaisia ihmisiä on valitettavan harvassa, heitä kaivattaisiin muuallakin)
Laatu näkyy silti aina. Myös toimituksellinen laatu
