laittakaa hahmoille eläinten päät ja lisätkää pornoa joka kolmannelle sivulle
Unohdit, että sarjakuva pitää piirtää mangatyyliin, etteivät markkinat tippuisi viidesosaan.
Minusta se, että Omahaa voi luonnehtia furrypornoksi (tehty ennen kuin koko käsite syntyi) on hyvä juttu. Tiputtaapahan ennakkoluuloiset pois lukijakunnasta. Worleyn mm. seksiteollisuuden työntekijöitä, vammaisia ja homoseksuaaleja -- kaikkien muiden ihmisten lisäksi -- ymmärtäen ja myötätunnolla käsittelevä teksti ja Wallerin kaikenmuotoisia ja -näköisiä ihmisiä* seksuaalisissakin tilanteissa sympaattisena esittävä taide eivät tällaisiin lukijoihin varmastikaan vetoaisi.
*Sillä ihmisistä, tuntevista ja elämän monissa ongelmissa rimpuilevista ihmisistä, Omaha kertoo, vaikka hahmoilla eläinten piirteitä onkin.
Omahaa kannattaa lukea alusta alkaen. Sen juoni on saippuatyyliin kiemurainen, eikä varmasti aukea kesken tarinan. Henkilöitäkään ei kesken kaiken uudestaan esitellä eikä taustoiteta. Omaha on mielestäni selvästi tarkoitettu luettavaksi yhtenä kokonaisuutena.