Tällekään ei taida omaa lokeroaan vielä löytyä, joten tehdäänpä tällekin pelinavaus. Tuli juuri luettua nuo kahdeksan julkaistua numeroa ja ei voi kuin ihmetellä lukukokemuksen jälkeen, miten sarjaa viitsittiin julkaista tuonkaan vertaa. Tuntui, että sarjan julkaisijat olisivat toivoneetkin sarjan epäonnistuvan. Tarinoita jäi kesken ja uusia aloitettiin aivan käsittämättömistä paikoista, kuten nyt esim. Blueberryn kymmenen albumin mittainen tarinakokonaisuus Tsi-Na-Pahista. Tarinat oli valittu niin, etteivät ne missään nimessä voineet miellyttää kaikkia lukijoita, tuskin edes murto-osaa. Yksittäisiä helmiä joukkoon mahtui, mutta nämäkin olisi mieluummin nähnyt albumikoossa ja värillisinä. Mustavalkoisuus jotenkin tukahdutti Punaparrankin näyttävyyden. Tässä kuitenkin nähtiin, että vaikka kuinka tuhoontuomitulta olisi sarjakuva ideana aikanaan tuntunut sitä sentään vaivauduttiin vuoden verran julkaisemaan, toisin kuin nykyään jolloin niskalaukaus tulee jo kahden tuottamattoman julkaisun jälkeen.
Käydäänpä näitä nyt vähän lävitse:
1/1980:
-Turi - saamelaispoika: Täysin epäkiinnostavaa sarjakuvaa Mikasta ja tämän Ossian kotkasta seikkailemassa. Tuskin olisi kiinnostanut edes saamelaisia.
-Blueberry, Tsi-Na-Pah: Tämän jo haukuinkin avauksessani. Järjetöntä aloittaa sarja tästä kohtaa. Värillisenä Blueberry on muutenkin näyttävämpi.
-Keinoplaneetta Gigantik, Tuomitut: Melko turhanpäiväinen avaruustarina, oikeastaan jo niin epäkiinnostava etten meinannut muita osia enää lukeakaan.
-Peter Pencil, Sulkajahdissa: Sisältää jonkinlaisia lukuarvoja, mutta ei mitenkään erityinen kuitenkaan millään tasolla. Jatkuu seuraavassa numerossa... ja paskat jatkunut.
2/1980:
-Aristokraatit, Pahaa sutta ken pelkäisi: Ihan miellyttävä tuttavuus. Kuivaa brittihuumoria ja bond-värkkejä, sekä bonuksena Jeanin rintavarustus. Lukee nikottelematta.
-Tony Stark, Kultapuuma: Nykyajan cowboyn seikkailuja. Ihan OK, kuitenkin melko mitäänsanomaton.
-Nikke Ruori: Umpahpahin tasoista lastensarjakuvaa, jota ei kyllä hevillä enää aikuisena lukisi. Aika sietämätöntä.
-Blueberry, Tsi-Na-Pah: Albumin päätösjakso, mitäpä tästä sen enempää. Alkoi kesken ja loppuu kesken.
3/1980:
-Michel Vaillant, Vuonna 2000: Gratonin luottotyötä, hyvin aavistettuja visioita tulevaisuudesta. Näitä lukee aina mielellään.
-Punaparta, eli tässä Punainen Merirosvo, Sulttaanin Vanki: Mitäpä tästä sen enempää, ehkä huonoin lukemani Punaparta-tarina, mutta silti ihan hyvä. Väreissä olisi varmasti ollut parempi.
-Peter Pencil: Tämä tarina ei ollut jatkoa numerossa 1 alkaneelle sulkajahdille. Jatkaa muuten samaa suhteellisen epäkiinnostavaa linjaansa.
-Ässälentäjät, eli Haikaralaivue, Delta Air: Ensimmäinen osa Michelin ja Ernestin tämänkertaiseen seikkailuun. Mieluustihan näitä aina lukee.
4/1980:
-Sukelluspartio, Vedenalainen ansa: Jonkinlainen sivuntäytetarina ilman mitään mielenliikutuksia. Lähinnä odotti koska tarina lähtisi toden teolla käyntiin, mutta sitten se jo loppuikin.
-Ässälentäjät, Delta Air osa 2: Michelin ja Ernestin kertomus jatkuu, muttei suinkaan lopu, paitsi tässä kirotussa sarjakuvassa kesken kaiken.
-Turi, Porotokka muuttaa: Paras Turi-tarinoista, silti vaikeaa näistä on pitää. Parhaimmillaan saavutti kuitenkin jo jonkinlaisia Ken Parker-fiiliksiä.
-Nikke Ruori, Byrokraatit lankulle!: Turhaa, turhaa!
5/1980:
-Dan Cooper, Pahan kukkia: Nämä Super S-tarinat ovat vähän parempia kuin Zoomissa aikanaan julkaistut, mutta eivät silti mitään juhlaa.
-Aristokraatit, Vauhtimafia: Paras Super Ässissä julkaistuista Aristokraatit-tarinoista. Ilollahan näitä ihan lukee.
-Peter Pencil, Länsi villiintyy: olikohan tämä nyt päätösosa numerossa 3 alkaneelle tarinalle. Juonta on niin epäkiinnostavaa seurata, että olin jo ehtinyt unohtaa mahdolliset yhteneväisyydet aiempaan.
6/1980:
Julie Wood, Hurjaa menoa: Gratonin toinen naispuolinen vauhtitähti. Ei yhtä hyvä kuin Michel Vaillant, mutta ihan mukiinmenevää luettavaa kuitenkin.
-Nikke Ruori, Herttuan lohikäärmeet: Siedettävin Nikke Ruori juttu, mutta pakkoko tätäkin paskaa oli melkein joka numeroon tunkea.
-Gigantik, Avaruuden jätit: Tämä oli jo huomattavasti mielenkiintoisempi tarina kuin aiemmin julkaistu. Jos taso tästä vielä jatkoi nousuaan, lienee sarja ihan lukukelpoinenkin. Ehkäpä tuon Gigantik-albumin voisi jossakin vaiheessa hankkia.
7/1980:
-Tony Stark, Ahneus on kuolemaksi: Mitäänsanomaton takaa-ajoseikkailu.
-Ässälentäjät, Aavikkovakoilua: Pieni tarina sivujen täytteeksi. Ihan OK.
-Punaparta, eli Punainen Merirosvo, Kadonneiden laivojen saari: Pirun mielenkiintoiselta vaikuttava tarina, joka kuitenkin jäi rumasti kesken ja jatkoa ei ole kuulunut.
8/1980:
-Turi, Viikinkihauta: Sivuntäytetarina.
-Dan Cooper, Operaatio Asimut Nolla: Toinen OK Dan Cooper-tarina.
-Aristokraatit, Kaktuksia ja kanuunoita: OK lyhyttarina.
-Michel Vaillant, Steve Warson yllättyy: Keskenjäänyt tarina, jonka olisi mieluusti lukenut loppuun. Ehkäpä sitten seuraavassa Super S-lehdessä, kuten lopputekstissä luvataan:)
-Nikke Ruori, Jäärevyy: Ei taas!!!
Aihe: Super S - Ässä Sarjakuvalehti (Luettu 7529 kertaa)