Itse olen ostanut kaikki Willerini pääkaupunkiseudun divareista vuodesta 2009 alkaen (ja siitä eteenpäin irtonumeroina). Ratkaisu on kyllä osoittautunut varsin kalliiksi, erityisesti mitä tulee 70-luvun alun numeroihin. Keräilystrategianani on hankkia numerot mahdollisimman hyvässä kunnossa. Tätä vasten onnittelut Fontille 72-74-löydöistä: hyväkuntoisia on vaikea löytää.
Minulta puuttuu vielä vuoden 1971 numerot 1, 3', 4 ja 6, joita ei ole tullut vastaan toivomassani kunnossa tai sitten hintapyyntö on ollut pöyristyttävä. Lisäksi puutelistalla on vielä neljä 80-luvun numeroa.
Kaikki suuralbumit, Maxit, kovakantiset ja kirjastot minulla jo on. Muutama kronikka uupuu (kronikasta nro 1 pyydetään divarissa 50 euroa!). Liuskoja omistan vain noin 30, ehkä siksi, ettei minulla ole niihin tunnesidettä. Lisäksi tuon ajan Tex-seikkailut eivät minua yleensäkään innosta, koska ne ovat juonellisesti ajan hapertamia. Kuitenkin, liuskat ovat kieltämättä formaattina kiinnostava pala sarjakuvahistoriaa, joten ehkä keräilijämieleni vielä muuttuu.
Ihan hyvä kokoelma on tullut kerättyä, sillä vuonna 2009 kirjahyllyssäni esiintyi vain yksi sarjakuvalehti. Nyt lähes kaikki Blueberryt, Comanchet, Ken Parkerit ja Lännentietkin (storia del west -sarja) ovat jo koossa.
Eihän tässä keräilyssä mitään järkeä ole, mutta kivaa hommaa yhtä kaikki. Vieläkin harmittaa se, että 80-luvun loppupuolen teinihurmeisessa mielentilassa myin pilkkahinnalla pois silloisen kokoelmani, johon kuuluivat mm. kaikki 80-luvun marvelit ja koko Lännentie-setti.