Sanoisin että omaelämäkerrallinen sarjakuva tuli meillä muotiin vasta -90 luvulla. Samaan aikaan kun piirrostyylitkin vapautuivat ja naisten osuus tekijöinä alkoi kasvaa voimakkaasti, tajuttiin että hei niinkin voi tehdä. Sitä ennen omaelämäkerralliset ainekset piilotettiin yleensä epämääräisiin ja usein epäammattimaisesti toteutettuihin aikalaiskuvauksiin. ...tai ihan fiktioon. Niin tein minä ja niin teki uskoakseni moni muu. Esim. P.A. Manninen ja Kivi Larmola, Juha Ruotsalainen & Matti Saine tulevat nyt ensinnä mieleen. Ja nämä jutut ilmestyivät omakustanteissa ja sarjakuvaseurojen lehdissä. Kaupallisissa julkaisuissa ei ollut moisille tilausta.
Vanhin löytämäni todiste ko. genren syntymästä yllätti. Sanoisin nimittäin että jos Sladdi, sekä Juntusen ja Aarnialan tuotanto on koluttu läpi, eikä niissä ollut mitään, niin sitten ekoja olivat Oma tekemä -nimisessä kokkolalaislehdessä julkaistut sarjikset joiden nimi oli aina "A day in my life". Päätomittaja oli Rollo eli Rainer Frilund. Siinä oli ideana että lehden vakitekijät sekä avustajat piirsivät ikään kuin piirtäjäesitelyksi joka lehteen jutun itsestään, malliin oma tyypillinen päivä. Minun työni julkaistiin numerossa 5 vuonna 1982, ja sitä ennen näitä oli ilmestynyt jo vissiin ainakin 3 tai 4kpl. Tuo juttuni oli vahvasti liioiteltu/karrikoitu mutta sanoisin että se silti oli omaelämäkertaa.
Eiku hei! Olihan myös Mertsi Toivosen Sarjakuvia! -omakustanne. Siinä oli jos ei nyt omaelämäkertaa niin vahvasti realistista ja omiin kokemuksiin pohjaavaa haahuilua kumminkin. Tuo Sarjakuvia! ilmestyi suurin piirtein vuosina -79-81.
Yksi alan pioneereista, tai ainakin oma innoittajani oli Ari Kutila, jonka juttu Sarjari 1:ssä (v. 1980) ja ihan ekassa tai tokassa Kemin albumissa ("Ruma on kaunista") pohjautui omiin kokemuksiin. Nämä eivät kuitenkaan olleet vars. omaelämäkertaa sillä Ari käytti niissä alter egoa. Hahmoilla oli kuitenkin ulkoisesti tunnistettavat esikuvansa ja taustat oli piirretty valokuvista.
Ehkä realistisin "omakuvani" löytyy Sarjari 7:sta vuodelta 1983. Tarinan nimi on Yks ilta (2s.) ja siinä olin pakotettu käyttämään jo tuolloin hyvin kulunutta aihetta eli aiheiden puutetta. Taisipa olla tuolloin muuten päällänsä ensimmäinen ns. taiteellinen blokki... Joka tapauksessa tässä kuten Oma tekemän jutussakin kuvasin silloista taidekoululaisen elämääni. Yritin piirtää itseni hieman näköiseksi ja taustat otin omasta kämpästä.
Mainitsin jo alter egot ja minulla niitä on ollut pari. Ekojen Sarjarien jutuissa "Me ei olla enää" (5s.) ja "Miten pitäis elää" (6s.) oli myös pyrkyä realistisiin tapahtumapaikkoihin. Samainen Jari -poika seikkaili sitten vielä ykkös Zipon tarinassa ”Mitä jää” (6s.) Jutun pohjana oli ero avovaimosta ja samaisesta lähteestä, tosin reippaasti etäännytettynä ammensi myös "Taide leveä, elämä laiha" (Suuri Kurpitsa 33).
Se toinen alter Egoni oli sitten talonmies Jere Korhonen, josta kertovat jutut on koottu Kurpitsakermaa -albumiini. Toimin aikanaan talkkarina, mutta näissä jutuissa on kyllä taas mukana enemmän fiktiota kuin faktaa. Realistisin juttu näistä oli "Kummitteleva kantokassi", joka onkin muuten itse asiassa 100% totta.
Samoin Suuren Kurpitsan 29 (1989) "Juoksuaika" on 90% totta, vaikka päähenkilö (mikähän sen nimi oli...) on joku muu kuin minä...
Matkakokemuksista on tullut tehtyä muitakin juttuja, kuten: Sydän Caprilla (Sarjari 21) ja Aika liikaa kaikkea (Sarjari 50). Myös Toimintakertomuksessa (Sarjari 16/ 1986) on muutama sivu reissukokemuksia, mutta sekin on kyllä kans niin käsikirjoitettu että ainakin 75% on ihan mielikuvitusta.
Järjestyksessä kolmas julkaistuista omaelämäkerrallisista sarjoistani näyttäisi olleen "Minä, Pete ja ..." joka on julkaistu Micropost 8 -fanzinessa vuonna 1985. Se kertoo samaisen fanilehden tekemisestä ja siinäkin on kyllä aika paljon fiktiota mukana. Tarinan päähenkilöillä on kuitenkin siis oikean elämän esikuvat ja ulkonäkö...
Kun puhutaan Suomalaisesta omaelämäkerrallisesta sarjakuvasta niin P. Kallio on tietenkin ihan ohittamaton (samoin kuin Kaltsu Kallio ja Otso Höglund). En ole varma milloin Pauli tämän homman aloitti, mutta hyvä veikkaus on Suuri kurpitsa numero 20 (1988). Tein silloin Paulin kässäriin sarjan "Uutiskynnys ylittyy" ja muistelisin että koko lehti oli täynnä samanlaisia yhteisproggiksia.
Vuonna -91 tein vielä turkulaisten festarijulkaisuun Rock-Kyttyrään jutun Punk-syndrooma, mutta sitten jätinkin omaelämäkerrallisuuden pitkäksi aikaa ja jatkoin hieman etäännytettyjen ja fiktiivisten juttujen parissa. Unien kuvittamista ei laskettane omaelämäkertaan, mutta sitäkin olen tehnyt jonkin verran.
Kasaritekijöistä puhuttaessa voisi muistaa vielä Riitta Uusitalon, jonka jotkut sarjat ovat suoraan omasta elämästä (tosin liioiteltuna ja etäännytettynä). Katso esim. Sarjari 13 "vaikeat vuokralaiset" tai Uusitalon Kannukseen ja kurpitsaan tekemät jutut samoihin aikoihin ("Katso tuolla on ravintola huutaa rouva Mäkinen Tsekkoslovakiassa" ... vai mikä se nyt oli?)
Et kertonut tarkemmin opinnäytetyöstäsi, mutta yksi aika mielenkiintoinen julkaisu on "Ai tuntuuks siust sellaselt" – Sarjakuva evakkomuistojen tallentajana (LAMK), se kannattaa ehkä kaivaa esiin jos kaipaat referenssejä. Kirjoitin siihen artikkelin omaelämäkerrallisen sarjakuvan historiasta sekä kuvasin sarjakuvaummikkojen eläkeläisten kokeilua tällä luovuuden kentällä. Ja jos oikein innostut tonkimaan, sellainenkin julkaisu ilmestyi 80-luvun alussa kuin ”Lahden erikoinen”. En ole kyllä varma että oliko siinä omaelmäkerrallista ainesta, vaiko vain muuten sellaista ihmeellistä tylsää ”kulttuurisarjakuvaa”.
EDIT: korjattu Oma tekemän pt:n nimi. Milloinkahan muuten Palsa piirsi sen Rojun mainitseman koiran kuoleman? Näkyy kuitenkin Kuoleman ja intohimon eka painos (ja jutun eka julkaisu) ehtineen täpärästi kaheksankytluvulle (1988).
Aihe: Suomalaisen omaelämäkerrallisen sarjakuvan pioneerit? (Luettu 5069 kertaa)