Kysymyksiä piirustustaidosta

[bats]

Minua on mietityttänyt piirustustaito. Eritoten seuraavat kysymykset:

Miten määritellään "hyvä" piirustustaito?

Onko piirustustaito absoluuttinen taito, kuten esimerkiksi autolla ajo? Ts. voiko ihmisen piirustustaidon määritellä absoluuttisesti?

Vai onko piirustustaito subjektiivinen asia, kauneus on katsojan silmässä?

Pitäisikö täydellisen realistisen piirustustaidon olla piirustustaidon kehittämisen tavoite, ja voiko tämän saavutettuaan piirtää millä tyylillä tahansa?

Tulisiko piirustustaito suhteuttaa ikään tai muihin ominaisuuksiin, tyyliin "Hän on hyvä piirtäjä 13-vuotiaaksi, hän taas on hyvä piirtäjä 40-vuotiaaksi"?

Tiedän että tässä on paljon kysymyksiä, mutta koittakaa vastata sen mukaan miten jaksatte. Muitakin kysymyksiä saattaa tulla mieleeni myöhemmin. Jos teillä on mielessä kysymyksiä aiheesta, niin laittakaa ihmeessä tähän ketjuun.

[Markku Myllymäki]

Piirustusta on niin monenlaista, että "hyvän" määritelmä vaihtelee. On realistista piirustusta, jossa on helppo arvostella, kamera olisi sitten se tosi hyvä piirtäjä.

On abstraktia piirustusta, jossa on mahdotonta sanoa, onko kuva hyvä vai huono.

Sitten on vielä tämä henkilökohtainen maku -- yksi tykkää kuvastasi, toinen ei, silti molemmat ovat oikeassa.

Tuo ikä on keinotekoinen laatukriteeri. Toki joku voi piirtää "hyvin kymmenvuotiaaksi", mutta absoluuttisesti se tarkoittaa vain että paremmin kuin muut ikätoverinsa vertailuryhmässä, mikä sitten ei oikeastaan kerro mitään.

"Hyvä piirtäjä" taitaa olla niin monisärmäinen termi, että sitä on aika lailla mahdotonta määritellä.

"Minua miellyttävä piirtäjä" on helpompi. Jos tuo piirtäjä miellyttää monia muitakin, hän saattaa (mahdollisesti) menestyä kaupallisesti. Mutta absoluuttisesti sekään ei kerro paljoa.

Sitten on vielä piirtäjiä, joita osaavat arvostaa vain edistyneet piirustuksen harrastajat...

[Merrot]

Sitten on vielä piirtäjiä, joita osaavat arvostaa vain edistyneet piirustuksen harrastajat...

Hyvä huomio! Millainen piirrosjälki on sellainen? Onko mielessä esimerkkejä?

[Markku Myllymäki]

Joe Kubertista (esimerkiksi) on näin aika yleisesti väitetty.

Minun suosikkini tässä kategoriassa on Hokusai, joka on kyllä yleisesti arvostettu, mutta jonka oikea arvostaminen vaatii kyllä aika lailla ymmärrystä. Ehkä olen hiukan snobi tässä, ei auta... 

[Reima Mäkinen]

Lähestyn aihetta mielelläni lahjakkuuden näkökulmasta. Ihmisillä esiintyy erilaista lahjakkuutta ja visuuaalinen suuntautuneisuus on yksi lahjakkuuden muoto. Piirustustaito on kuitenkin myös opeteltavissa, sillä loppupeleissä se liittyy asioiden näkemiseen ja hahmottamiseen sekä motoriikkaan. Voidaan siis sanoa että joku on parempi piirtämään kuin joku toinen, aivan samoin kuin objektiivisesti voidaan väittää piirtämisen lopputulosta eli jotain kuvaa toista paremmaksi. Hyvän taiteellisen työn arvioinnissa on kuitenkin ottava huomioon monenlaisia asioita, joista osa on vielä niitä makuasioita. Ihmisestä joka on lyhytjänteinen harjoittelija, eikä omaa lahjakkuutta tuskin tulee hyvää piirtäjää, mutta lahjatonkin voi uutteruudella päästä piirtäjänä pitkälle (mikä on moneen kertaan todistettu).

Ts. voiko ihmisen piirustustaidon määritellä absoluuttisesti?

Kyllä. Kaikki osaavat piirtää.

[bats]

Hienoja vastauksia kaikilla. Kiitän. Reiman viestistä tuli mieleen se vanha sanonta, että menestys on 10% lahjakkuutta ja 90% kovaa työtä. Olen vasta alkanut ymmärtää, että se pitää paikkansa.

Vielä pari kysymystä lisää:

Mikä on paras tapa harjoitella piirtämistä itsekseen? Miten kauan per päivä, ja millä tavoin se tulisi tehdä? (Ymmärrän että tähän ei ole absoluuttista vastausta, mutta teidän mielipiteenne ja ohjeenne kiinnostavat.)

Miten piirtämistä opetetaan tämän alan kouluissa? Eli mistä lähdetään liikkeelle, tikku-ukoista vai mistä?

Miten sinä harjoittelet piirtämistä? (Tähän jokainen saa vastata omasta puolestaan.)

[Korro]

Piirrän kaikkea ympärillä olevaa esim:Puita,ihmisiä yms.
Totta,90% ON kovaa_harjoittelua.Harva on seppäsyntyessään.

[JJ Naas]

Mikä on paras tapa harjoitella piirtämistä itsekseen? Miten kauan per päivä, ja millä tavoin se tulisi tehdä? (Ymmärrän että tähän ei ole absoluuttista vastausta, mutta teidän mielipiteenne ja ohjeenne kiinnostavat.)

Mitenkäs se sanonta kuului, että pitää piirtää ensin ne tuhat huonoa kuvaa pois alta että saa sen ensimmäisen hyvän viimeinkin piirrettyä, mutta kai säännöllisyys ja aiheiden ja tekniikoiden vaihtelu on tärkeämpää kuin määrä.

Miten piirtämistä opetetaan tämän alan kouluissa? Eli mistä lähdetään liikkeelle, tikku-ukoista vai mistä?

Yleensä se lähtee kai siitä, että opetetaan näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ja hylkäämään päässä olevat mielikuvat siitä millaisilta luulee asioiden näyttävän. Esim. ihmistä mallista (kuvasta tai elävästä) piirtäessä piirtää vain ne lihakset ja vaaterypyt mitä oikeasti näkee vaikka näyttäisi kuinka kummalta eikä ala keksimään omia lihaksia ja vaateryppyjä vain siksi, että päähän on juurtunut (mahdollisesti virheellinen) luulokuva, että eikös tämä nyt mene näin?

[Markku Myllymäki]

Yksi hyvä neuvo on se, että opettelee piirtämään sitä, mitä oikeasti tarvitsee.

Jos haluaa piirtää sarjakuvaa, kannattaa ottaa niitä sarjakuvia joiden tyylisuuntaa haluaisi itse tehdä ja tutustua yksityiskohtiin tarkasti.

Kun JJ Naas tuossa sanoi, päähän on juurtunut kaikenlaista. Todellisuudessa ne hyvät sarjakuvasivut sisältävät ihan muuta kuin sitä, mitä tulee helpoimmin piirrettyä.

Toki kannattaa piirtää motivaatiosyistäkin laajasti, mutta jos tarvitset kasvoista lähikuvan sarjakuvaasi, mutta olet aina piirtänyt vain kokokuvia, lopputulos ei välttämättä toimi niin hyvin kuin voisi...

[[kivi]]

Miten sinä harjoittelet piirtämistä? (Tähän jokainen saa vastata omasta puolestaan.)

Helposti luulisi että jos koko ajan piirtää työkseen, se riittää samalla myös harjoitukseksi. Ei se kuitenkaan riitä. Aina istuessani kokouksissa, seminaarissa, luennolla tai esitelmätilaisuudessa piirrän kymmenittäin muotokuvia ja karikatyyrejä ihmisistä ympärilläni, samoin junissa tulee helposti piirrettyä, jos vastaan osuu hiukankin poikkeuksellisen näköinen ihminen. Piirrän joskus näyttelijöitä televisiota katsoessani, ja mahdoton on kuvitella että pystyisin olemaan kirkossa kokonaisten häiden ajan piirtämättä kaikkea näkemääni muistikirjaan. Ulkomaanmatkoilla aina kun en varsinaisesti kävele, otan muistikirjan esiin ja piirrän näkemäni muistiin, ihmiset, talot ja maisemat. Bussissa piirrän kaiken mitä bussin pysähtyessä pysäkillä näen.

En juurikaan enää korjaile sarjakuvaoriginaalejani vaan jos homma menee todella pieleen se tarkoittaa etten sittenkään tiennyt miltä piirroksen piti näyttää. Silloin pitää vain aloittaa uusiksi, se on usein myös nopeampaa kuin paikkamaalin tai paperilappujen kanssa säätäminen, ja näyttää aina paremmalta. Varmistaakseni ettei piirrosta loppupeleissä tarvitse korjailla, saatan tehdä kasoittain "idealuonnoksia" kunnes tiedän täsmälleen miltä tuvan tulisija tai ajurin vaunut näyttävät.

Piirrän aina mallista, mutta koskaan malliin katsomatta.

Tämän ymmärtää jokainen pidempään piirtänyt. Näen kaiken ikäänkuin ilmassa edessäni, ja sen sijaan että seuraisin motorisia ohjeita tyyliin "Ville Vallattomalla on neljä sojottavaa hiusta" näen edessäni sen ihmisen jota kulloinkin piirrän ja yritän tavoittaa näköisyyttä parhaan kykyni mukaan. Tämä on tietysti aika raskasta aluksi, mutta olen huomannut että tarvitsen entistä vähemmän pinnoilla ja tekstuureilla leikkimistä viivan naamioimiseen, joten olen ilmeisesti kehittynyt oikeaan suuntaan.

Tekstuurit, sisustus ja vaikkapa arkkitehtuuri ovat oma hupinsa, jossa saa leikkiä todellisuuden rajoilla ja viivalla ja piilottaa pieniä kunnianosoituksia vaikkapa Tove Janssonille, Toulouse-Lautrecille tai venäläisille Ekspressionisteille - Päällystakkia piirtäessäni olen piilottanut sarjan hahmoihin useampiakin "terveisiä" Gogolin Kuolleiden sielujen mainiolle kuvittajalle, jonka nimeä en juuri nyt muista. Jos piirrän huonosti, tarvitsen lisää harjoitusta löytääkseni olennaisimmat piirteet näkemästäni.

Saatan selata päiväkausia kuvakirjoja ja piirtää niistä muistiin ihmiskasvoja, taloja ja autoja. Joskus on hauska sijoittaa kuviin myös aiheeseen sopimattomia yksityiskohtia, esimerkiksi joku muinainen ajoneuvo, jota valmistettiin vain yksi koekappale.

Kaikkea tätä pitää harjoitella, ja oppia piirtämään se minkä näkee eikä se mitä luulee näkevänsä. Hyvä ja kysyjälle sopiva ensimmäinen harjoitus on ottaa muutama arkipäiväinen esine eteen pöydälle, ja kääntää ne ylösalaisin, asentoon jossa niitä ei koskaan normaalisti näe, ja piirtää ne sitten. Huomaat varmasti, että lopputulos näyttää vähemmän "sinun tyyliltäsi" ja enemmän niiden oikeiden taiteilijoiden piirustukselta.

Sitä on piirtäminen, näkemistä sen sijaan että olettaisi ja luulisi.

Kivi

PS. Tätä pitkää vastausta sorvatessani JJ Naas sanoikin saman jo lyhyemmin.
 

[bats]

Kiitos jälleen vastauksista.

Minulla ehkä suurin este nopealle kehittymiselle piirtämisessä on laiskuus ja harjoittelumotivaation puute. Eli sen sijaan että piirtäisin, mietin näitä kysymyksiä ja lillun Kvaakissa. Mutta tuo joka paikassa piirtäminen on varmasti hyvä käytäntö, ja minun pitäisikin omaksua se. Tarvitsisin kyllä ensin sopivan kokoisen, ehkä aavitosen kokoisen luonnoskirjan jossa on irrotettavat sivut - minun täytyy ehdottomasti kyetä heittämään surkeasti epäonnistuneet kuvat pois, muuten ahdistun.

Täytyy sekin sanoa, että en pidä itseäni kuitenkaan ihan keltanokkana piirtämisessä, olenhan sitä tehnyt koko ikäni. Mutta lapsenomainen suhtautuminen ja kysyminen on yleensä hyvä juttu. Harjoittelusta kyselen siksi että en ole koskaan varsinaisesti harjoitellut piirtämistä, olen vain piirtänyt luonnoksia ja valmiita kuvia.

Mutta se minusta.

Tekisi mieli heittää teille lisää kysymyksiä, koska tämä on niin hauskaa ja opettavaista. Mutta jätän teidät ja aivosoluni rauhaan hetkeksi, ja yritän miettiä näitä vastauksia.

[OskuP]

Eipä oikein mitään pysty määrittelemään "hyväksi" piirrustus taidoksi. Joskus tosi yksityiskohtainen miellyttää, joskus taas yksinkertainen . Jukka Tilsalla on hyviä sarjoja, mutta pidän myös esimerkiksi Marvelin albumeista .

[OM]

Hyvä piirustustaito on sitä, että hallitsee jollakin tasolla piirtämisen salat. Esimerkiksi anatomian perusteet, valot ja varjot, perspektiivi jne. Tätä nimenomaan olen tarkoittanut. Sitten on aivan eri asia, kuinka joku piirtää, siis millä tyylillä. Onko hänelle ominaista realismi, karikatyyli tai joku muu. Mutta yleis perusteet taiteesta pitäisi osata..jotenkin. Silloin voi sanoa, että "hei mä osaan piirtää".  Sitä varten kannattaa käydä kursseja esimerkiksi työväenopistossa jne, sillä olen aina sanonut, että piirtäminen ei ole aivan yksinkertaisen helppo juttu. Se ei tapahdu pelkästään ottamalla kynän ja paperin käteen. On hallittava niin monta asiaa. Ja sitten vielä värien maailma on ihan oma juttunsa. Ja paljon muutakin liittyy piirtämiseen. Se on todella iso maailma ja kiehtova matka minuuteen ja luovuuteen monella eri tasolla. Ja tämä matka ei koskaan pääty. Ihminen säilyttää luovuutensa aina kuolemaansa saakka, vaikkei surullista kyllä vanhuuden päivinä taitojaan voi enään hyödyntää.

Hyvä piirustustaito on myös sitä, että on halukas oppimaan uusia elementtejä omassa taiteessaan. Se on myös tahtoa oppia jatkuvasti lisää, ottaa haasteita yrittämällä vastata niihin. Kovalla työllä monet suuret huiput ovat saavuttaneet sen aseman, joka heillä nyt on.
Ja kaikkein tärkeintä on minusta se, että rakastaa sitä mitä tekee. Vaikkei toiset siitä pidä tai arvostelevat, sellaisen ei tule antaa aiheuttaa turhaa ärsytystä. Kukaan ei voi edistyä, jos jättää leikin kesken. Päinvastoin ottaa oppia annnetuista neuvoista ja yrittää uudelleen.

Ja täällä kvaakin puolella on erinomaisia lupaavia kykyjä tulossa useitakin sen enempää suitsuttamatta nimiä. Avain edistymiseen on harjoittelu. Kari Leppäsen neuvot nuorille aloittelijoille oli eräässä vanhassa Mustanaamio lehdessä-piirtäkää! piirtäkää! Joka päivä pitäisi tosiaan pitää taitoa yllä. Minä ainakin olen huomannut, että jos olen ollut parikin päivää piirtämättä, menee kyllä tovi ennenkuin saa kelvollista jälkeä aikaiseksi jota kehtaisi näyttää saati laittaa eteenpäin. Monet tekevät juuri sen virheen, etteivät he piirrä tarpeeksi uutterasta. Se kyllä tarkoittaa että pitäisi päivittäin piirtää ainakin vähän.