Kai maar julkaisutoimintakin ja kuppikuntien perustaminen on politiikkaa. Keski-ikäisten valkoisten miesten identiteettiä pönkittäviä julkaisuja ja salaseuroja ei mielestäni tarvita kovin kipeästi, koska 1) niitä on jo olemassa yllin kyllin ja 2) keski-ikäiset valkoiset miehet hallitsevat tätä planeettaa muutenkin, sarjakuva-ala mukaan lukien, ja useinhan tuo hallinta perustuu muiden hyväksikäyttöön ja syrjäyttämiseen. Sarjakuva-alalla hyväksikäytöstä en tiedä juuta enkä jaata, mutta syrjäyttäminen ei liene tuntematonta?
Naistekijöihin keskittyvässä julkaisussa on siis vaikea nähdä mitään periaatteellista väärää. Sitä voidaan sitten miettiä erikseen, onko naispiirtäjille varattu foorumi enää nykyisin todella tarpeellinen - onko naispiirtäjien oma foorumi paras tapa ajaa sinänsä ihan kannatettavia päämääriä?
En tiedä, ehkä vastaukset kuuluvat "on" ja "on". Meitsi on epäpätevä tekemään siitä mitään tilannearvioita. Ihanteellista tietysti olisi, jos kukaan ei enää kokisi tarvetta erillisille naisjulkaisuille. Sellainen päivä lienee vielä kaukana eikä kaikki varmaan edes toivo sen toteutuvan.
Mutta syrjinnästä ja vastasyrjinnästä...Keski-ikäistä valkoista miestä syrjii pahiten toinen keski-ikäinen valkoinen mies. Ja silloin syrjinnän perusteena on jokin muu asia kuin valkoisuus, keski-ikäisyys tai miehisyys.
Syrjintä voi perustua vaikka tulotasoihin, koulutukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai turkulaisuuteen. 30 vuotta ylittäneiden turkulaisten humanistihomojen oma sarjakuva-antologia olisikin oiva idea. Mitä luulette, huolittaisiinko sellaiseen julkaisuun 19-vuotiaan Päivin näkemystä asiasta? Tokkopa.