Kirjoittaja Aihe: Lament of the Lamb  (Luettu 2439 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Lament of the Lamb
« : 11.01.2010 klo 19:07:04 »
Lament of the Lamb -mangan arvion voi lukea tämän linkin takaa. Etusivulla arvio julkaistaan vasta huomenna.

Vampyyrisarjoja on lehtihyllyillä jo melkoisesti, mutta Lament of the Lamb ei muista poiketen sisällä toimintaa, ei edes perinteistä kauhukuvastoa. Kauhu on luonteeltaan psykologista, ja sarjassa on todellisuudessa kyse poikkeuksellisten perhesuhteiden sävyttämästä draamasta. Herkimmille en sarjaa suosittele, usein verinen kauhukuvasto on helpompaa lukijalleen sulattaa kuin tällainen sisältö.

Karin-ketjussa saamani palautteen vuoksi totean pitkin (kulma)hampain tämän luokiteltavan poikien mangaksi. Kysymys kohderyhmästä on silti tässäkin sarjassa se vähiten merkitsevä määre, koska mitään ikäryhmään tai sukupuoleen sidottua ei sarja sisällä, joten asialla ei ole käytännön merkitystä. Jossain määrin sarjan tunnemaailma vetoaa kuitenkin teineihin tai nuoriin aikuisiin.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 120
Vs: Lament of the Lamb
« Vastaus #1 : 12.01.2010 klo 17:18:12 »
Nyt kun kustantajana on Pauna, niin joidenkin edellisten kustannusvalintojen perusteella olisi kritiikissä voinut ehkä kehaista(?) käännöstä (jos siihen on aihetta). Siis tarkoitan kysyä että oliko kieli ok ja näkyikö hampaat?
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Lament of the Lamb
« Vastaus #2 : 12.01.2010 klo 18:09:50 »
Japan Popin sivuilla on näyte sarjasta, jossa voi käännöstäkin käydä arvioimassa.

Sarjan kieli kuulosti minun korvissani luontevalta. Alun dialogi on ehkä aavistuksen jäykkää, mutta uskoisin sen tulleen alkuperäisteoksesta, sillä teksti luontevoituu nopeasti. Vertailukohtaa minulla ei sen sijaan ole, kun en laajemmalti ole Paunan sarjoihin tutustunut.

Jos tuota nyt aivan sillä silmällä selailee, kielenkäyttö itsessään vaikuttaa mietityltä. Koululaiset käyttävät keskenään jutellessaan puhekielen ilmaisuja, kuten "skänkki" tai "terkkari", mutta toisistaan vieraantuneet veli ja sisko käyttävät muodollisempaa kieltä samoin kuin aikuisten kanssa keskustellessaan. Ajatuslaatikot ovat kirjakieltä.

Sen sijaan en ole koskaan välittänyt siitä, säilytetäänkö käännöksessä mm. keskustelijoiden keskinäistä suhdetta tai asemaa kuvaavat alkukieliset ilmaukset, harvoin ne tuovat aidosti merkityksellisiä lisävivahteita tarinaan.