Japan Popin sivuilla on
näyte sarjasta, jossa voi käännöstäkin käydä arvioimassa.
Sarjan kieli kuulosti minun korvissani luontevalta. Alun dialogi on ehkä aavistuksen jäykkää, mutta uskoisin sen tulleen alkuperäisteoksesta, sillä teksti luontevoituu nopeasti. Vertailukohtaa minulla ei sen sijaan ole, kun en laajemmalti ole Paunan sarjoihin tutustunut.
Jos tuota nyt aivan sillä silmällä selailee, kielenkäyttö itsessään vaikuttaa mietityltä. Koululaiset käyttävät keskenään jutellessaan puhekielen ilmaisuja, kuten "skänkki" tai "terkkari", mutta toisistaan vieraantuneet veli ja sisko käyttävät muodollisempaa kieltä samoin kuin aikuisten kanssa keskustellessaan. Ajatuslaatikot ovat kirjakieltä.
Sen sijaan en ole koskaan välittänyt siitä, säilytetäänkö käännöksessä mm. keskustelijoiden keskinäistä suhdetta tai asemaa kuvaavat alkukieliset ilmaukset, harvoin ne tuovat aidosti merkityksellisiä lisävivahteita tarinaan.