Täältä löytyy toinen Tertsin duuneja kaipaamaan jäävä karvanaama. Ymmärrän hyvin ahdinkosi, mutta olen edelleen toiveikas. Monesti kun päättää jättävänsä jonkun asian, tietynlainen lukko tai pakote poistuu, tuoden uudenlaista potkua ja rentoutta tekemiseen. Pidä breikki, mutta älä katoa täysin skenestä.
Nyt päätin sitten vääntää pitkän sarjakuvan. Jo se on hemmetti jos tämä ei nyt onnistu.
Tuosta tuli mieleen, että itse olen monesti luopunut projekteista ja tarinoista, kun en ole tiennyt mihin ne on menossa. Voi olla, että tulkitsen viestisi väärin, mutta kannustan miettimään tarinan kauttaaltaan lävitse, ennen kuin alat piirtää viivaakaan. Kun rakenne on kunnossa ja tiedät mitä haluat sanoa, pääset todennäköisemmin maaliin. Harvoin homma toimii siten, että vain päättää tehdä pitkän sarjakuvan, ja tekee sitä improvisoiden eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä käyköön LOST.
JJ Nääsillä on myös hyviä pointteja. Eihän tämä duuni loppu viimein mitään päivänpaistetta ole, mutta jokin pakote tuolla käsivarsissa näyttää olevan, kun sitä päivästä toiseen tarttuu siihen kynään. Asiaa helpottaa myös projektien pilkkominen pienempiin osuuksiin. Itse teen pieniä tavoitteita ja osioita, jotka koitan hoitaa ajallaan, vaikka inspiraatiota ei näy, ei kuulu.
Tuskaisinta on silloin, kun dedis painaa päälle ja huomaa että saatana, nyt on taas niitä päiviä että motivaatiota löytyy, mutta kynä vetelee omiaan. Työstähän se käy. Mutta päivän päätteeksi sitä on aina tyytyväinen, että on saanut jotain aikaan, vaikka jälki ei täysin miellyttäisikään. Sitä tekee, kämmää, ja oppii.
Luovuttaa kannattaa vasta sitten, jos ei tiedä mitä on tekemässä ja miksi. Muuten pusketaan eteenpäin.
