Hector: Tuntematon sotilas
Mä tänään voisin olla kunnon kansalainenkin
Mutta desperado musta tulikin
Faija tietä pitkin laittoi kun mä täytin kymmenen
Häntä enää syytä en, olen kuudenkymmenen
Enkä paljon piittaa kuinka vanhenen
Se noin vain riisti multa lapsuuden
Mä koulutusta saanut en, en päässyt ammattiin
Mutta sotaan kyllä muakin tarvittiin
Mä ammuin monta miestä joita tuntenut mä en
Aika sodan jälkeinen musta teki tälläisen
Matkalippuun teiltä markkaa pyytelen
Jeesus, kuinka pelkään, palelen
Olen itsenäinen kansalainen itsenäisen maan
Ihan itse nöyryytykset kestää saan
Toisen käden tempas isänmaa ja paljon muutakin
Minut laittoi reserviin, unohduksen masuuniin
Pientä palkkaa sentään joskus toivottiin
Kun noin vain meiltä nuoruus riistettiin
Mä olen desperado-henkipatto kurjan kaupungin
Joskus mietin keiden vuoksi taistelin
Periaatteessa jo ruumis, mutta elän kuitenkin
Minut tunnet sinäkin, vaikka kiellät tietenkin
Olen historias mustin leimasin
Mä en tiedä minne ensi yönä pääni kallistan
Taas kylmä näyttää yöstä tulevan
Pohjantähti vilkkuu ystävyyttään ylle maailman
Ja hän nukkuu kinokseen, puhtaan sinivalkoiseen
Yhteiskunta maksaa matkan viimeisen
Ne noin pois veivät lapsen vanhenneen.
