Kirjoittaja Aihe: Supersankarit, puolesta ja vastaan!  (Luettu 12921 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #15 : 13.12.2009 klo 23:40:02 »
Tässä tulee mukaan kaanon.

Kuka menettää yöunensa, jos Vihreän Nuolen Suomennoksessa ei viitata edellisiin, Suomentamattomiin tarinoihin? Painotekninen kumi käteen, ja eikun editoimaan tekstejä. Mutta tästä lisää jatkumo ketjussa...

All-Star Superman sai hetkeksi vanhaankin taas liekin. Tosin sekin tuntui kryptonilaiselta superhypnoosilta ja jälkeenpäin olen kysynyt itseltäni: huijattiinko minua?.

Kyllä. All-Stars Supermanin loppu oli karmeaa soopaa. All-Starsin on tarkoitus olla luovuuden vapauttaja, mutta johtuen DC:n ( tai lukijoiden ) hoputtelusta muuttuu painostettu kirjoittaja (tai kuvittaja) laiskaksi. All-Starsin toinen rajoite luovuudelle on, että jokaiselle hahmolle pitää olla juuri se kaksitoista osaa.

Aina toisinaan supersankaritarinoita tuottavat lahjakkaat tekijät, joilla on loistavia ideoita, mutta muutoin on yhä vaikeampaa muistaa, miksi lehdet olivat aikanaan niin rakkaita.

Miksi Da Vinci koodi, Taru Sormusten herrasta ja Cthulhu kiinnostavat lukijoita?
Se että ne ovat mytologiaa. Mytologiat, jumalat yms. ovat aina olleet ihmisille tärkeitä. Ihmisille voi kertoa miehestä joka lentää, kunhan se on kerrottu kuten tarustot ja mytologia, he uskovat että se mies todella lentää. Supersankarisarjakuva on kerrottu kuten tarustot ja mytologia. Siinä on poweria.

Nykyään moista ei enää kuitenkaan nähdä. Mytologiapohjaisen supersankarisarjakuvan suurin ikoni, Teräsmies, saa osakseen vain vanhojen tarinoiden "remakejä". Grant Morrisonin kaltaiset lahjakkuudet osaavat kuitenkin pitää silloin tällöin homman tuoreena. Morrison ja Gaiman yhdistävät mytologiaa ja satua, ja näin syntyy tuore mielikuva.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #16 : 14.12.2009 klo 00:16:06 »
Kuka menettää yöunensa, jos Vihreän Nuolen Suomennoksessa ei viitata edellisiin, Suomentamattomiin tarinoihin? Painotekninen kumi käteen, ja eikun editoimaan tekstejä. Mutta tästä lisää jatkumo ketjussa...

Jatketaan tuolla toki mutta tuo on ongelma.
Ennemmin se pari kolme sivua lisää joissa referoidaan tapahtumat vaikka miten sinnepäin heittäen kuin että revitään hatusta asioita tai ollaan selittämättä tätä asiaa tai juuri tuo editoidaan asia jonnekin hevon...

Miksi Da Vinci koodi, Taru Sormusten herrasta ja Cthulhu kiinnostavat lukijoita?
Se että ne ovat mytologiaa. Mytologiat, jumalat yms. ovat aina olleet ihmisille tärkeitä. Ihmisille voi kertoa miehestä joka lentää, kunhan se on kerrottu kuten tarustot ja mytologia, he uskovat että se mies todella lentää. Supersankarisarjakuva on kerrottu kuten tarustot ja mytologia. Siinä on poweria.


Tämä on olennainen viehäte supersankareissa.
Myytit eivät silti rajoitu vain jumaluuksiin vaan myös niihin jotka uskaltavat uhmata jumalia.

Usein kuultu peruste että supersankarigenre on äärimmäisintä vaihtoehtosarjakuvaa pitää paikkansa: sinun on hyväksyttävä monia lainalaisuuksia alkaen fysiikan laeista ja biologisista epätodennäköisyyksistä.
Mutta kuten monilla uskovaisilla(minä olen virallisena pakanana huono esimerkki) on genren lukijakunnalla kuitenkin tärkeämpää superin sijasta se sankaruus.

on helppoa uskoa että mies tai nainen voi lentää.
On paljon vaikeampaa uskoa että hän olisi valmis uhrautumaan muiden puolesta, toimimaan moraalisesti oikein oli vallitseva yhteiskunnallinen normi tai opettettu sosiaalispsykologinen malli mitä tahansa.

se on suurempi kynnyskysymys.
voima on siinä että rikkoo Actonin lauseketta vastaan.
Mitta sanontaa lainanten: "ihmisen mitta ei ole mitä hän tekee vaan mitä hän tekisi voisi selviäisi siitä ilman seuraumuksia"

lajityyppi on sen vanki.

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 433
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #17 : 14.12.2009 klo 01:45:33 »
Hetken jännitys tai todellisuuspako ei sekään oikein houkuta, kun opiskeluhuolet ym. ovat jääneet kauan taakse. Tahtoisinko oikeasti lentää? Lomalle tarvittavat tavarat eivät enää mahdu selkäreppuun ja kuinka muu perhe saadaan kyytiin. Lentämällä kyllä säästyisi aamuruuhkalta, mutta mennä nyt lentämällä töihin? Typerä ajatus.

Luulen, että moisella kyvyllä saisi nykyistä mukavamman työn itse kukin?

Minua ei haittaa eskapismi, päinvastoin, se on hauskaa. Sen sijaan supersankarisarjakuva on lajityyppinä tarjonnut yleisesti hyvin lapsellisen näkemyksen aiheesta – sitä lukevat lähinnä lapset ja niistä kasvaneet mieslapset, jos saa sanoa rumasti. Kaikenlisäksi se on vielä niin tarkkaan määritelty, "tyypit saavat voimia joita muilla ei ole, pukeutuvat hassuihin trikoihin, ottavat käyttöön salanimen, ottavat vuodesta toiseen yhteen samojen superkonnien kanssa". Näin tarkan genren nimeäminen olisi jopa huvittavaa, ellei se olisi niin suosittua.

Ei siinä mitään, saahan silläkin tavalla hyvää sarjakuvaa aikaiseksi. Silti esimerkiksi Warren Ellisin ja Paul Duffieldin Freakangels on mainio juuri siksi, että se näyttää mitä ihan oikeasti voisi tapahtua, jos ryhmällä nuoria havaittaisiin yliluonnollisia kykyjä.
I've got 99 problems, but luftballons ain't one.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #18 : 14.12.2009 klo 09:41:08 »
Teräsmiehen pojassa oli aikoinaan enemmän ideaa, kekseliäisyyttä, surrealismia ja kasvukipujen kuvausta kuin mitä toivoa saattoi.  Huvittavia ja lapsellisia tarinoita, totta kyllä, mutta silti niissä oli "sitä jotain". Mutta se on mennyttä, se oli silloin se, viattomuuden aikana.

Ks. kuva alla. Kuussa Teräspoika haisee omituiselle...

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #19 : 14.12.2009 klo 21:48:29 »
Otsikon väite on virheellinen, mutta todistus ei mahdu marginaaliin. Kaksi pientä huomiota sen sijaan mahtuu:

1. The Golden Age of superheroes / science fiction / [fill in the blank] is twelve.
2. Joss Whedonin Astonishing X-Men oli Chris Claremontin X-Men tehtynä oikein. Päinvastaisen trendin näkevä on vain lukenut vääriä sarjiksia.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #20 : 14.12.2009 klo 22:19:46 »
Teräsmiehen pojassa oli aikoinaan enemmän ideaa, kekseliäisyyttä, surrealismia ja kasvukipujen kuvausta kuin mitä toivoa saattoi.  Huvittavia ja lapsellisia tarinoita, totta kyllä, mutta silti niissä oli "sitä jotain". Mutta se on mennyttä, se oli silloin se, viattomuuden aikana.

Invincible.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #21 : 03.01.2010 klo 17:54:54 »
Ehkä nämä 10 sankaria pelastavat koko genren?
http://www.newsarama.com/comics/091231-ten-for-10-characters.html

Lepakkonainen vaikuttaa innostavalta.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #22 : 04.01.2010 klo 00:07:59 »
Ehkä nämä 10 sankaria pelastavat koko genren?

Marvelman

Tässä on potentiaalia tulla pitkästä aikaa hyväksi universaalisesta jatkumosta riippumattomaksi hahmoksi, mikäli homma hoidetaan oikein, eikä jätkää laiteta Sentryn ja muiden ihmeheebojen sekaan. Tätä tärkeämpi on kuitenkin ennen kaikkea itseironia: Marvel on todistanut kykenevänsä tekemään pehmeästi camp henkistä supersankarisarjakuvaa yhä 2000-luvullakin. Niin kuin DC:kin. Tätä olisi nyt korkea aika hyödyntää. Lisäksi ajatus kunnollisesta ja isosta Brittiperäisestä sankarista on miellyttävä. Alan Mooren kaltaisille miehille kynä käteen, niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan.


The Flash

Kaikista kehuista huolimatta vanhan Salaman paluu ei ole sujunut ihan niin miellyttävästi. Final Crisis oli loppuaan lukuunottamatta äärimmäisen tylsää ja huonolaatuista luettavaa, eikä Rebirth mini-sarjakaan tunnu toimivan yhtä hyvin kuin Hal Jordanin vastaava. Geoff Johns kuitenkin sai Blackest Night eventissä pyöritetty vanhasta rynnijästä sangen persoonallisen ja värikkään hahmon muihin samaa nimeä kantaviin verrattuna. Salama hahmojen vahvuus on alusta asti ollut yksittäisissä, asiansa osaavien, ja mielikuvitusrikkaiden kirjoittajien tarinoissa. Parasta hahmossa on, että tämä henkiinherännyt Salama, Barry Allen, on oikeastaan uudemman tuntuinen kuin tämän nuoremmat vastineet. Lisäksi supervauhdin avulla ajassa matkustaminen toimii hahmolla etevästi.

Batman

Vaikka Dick Graysonin tilapäiset Batman hölmöilyt eivät ole toimineet, ovat sivuhahmot kuitenkin nousseet korkealle. Damien Wayne on ollut kaikkien aikojen kiinnostavin Robin, Tim Draken Red Robin kuviot ovat tuoreempaa ja kiinnostavampaa luettavaa kuin yksikään 2000-luvun Indiana Jones yritelmä ja Gotham City Sirens on persoonallisin on-off sankareista kertova sarjakuva sitten World War Hulkin. Lisäksi on miellyttävää nähdä myös DC:llä "pahikset sankareina" leikkejä, sillä se oli myös tänä keväänä päättyvän Marvelin Dark Reignin parhaimpia puolia. Tältä näyttää Watchmenin perintö oikein käytettynä.

Kukaan tuskin todella haluaa nähdä Frank Millerin & Jim Leen All Star Batman & Robin The Boy Wonder kamaluuden päätöstä. Mutta Morrisonin hyrräävä mielikuvitus saattaa todella olla vuoden kohokohta. Eikä missään nimessä pidä unohtaa Geoff Johnsin Batman: Earth One:a. Lisäksi meillä saattaa olla tiedossa uusia kiinnostavia hahmoja Gothamiin, kuten Batmanin 80 sivuinen jätti viittasi.

Black Widow

Black Widow on nyt jo menneenä vuotena ollut jälleen niin monessa lehdessä, että jos jollakulla ei ala olla jo ähky olo, on tämän syytä tarkistaa sarjakuvaruokavalionsa, se nimittäin olla monelle meistä pelastus. Hahmosta ei kuitenkaan päästä eroon tänäkään vuonna. Päinvastoin. Missään tapauksessa ei voi kiistää, etteikö hahmosta saattaisi hyvinkin tulla vuoden naissankari itsenäisen ja vahvan luonteensa vuoksi.

Superman

Teräsmies oli viime vuonna pääasiassa vain ylipitkissä New Krypton kuvioissa, Blackest Nightissa tai Secret Originsissa. Tänä vuonna hahmo rysäyttää ensin omalla eventillään, mutta saattaa vihdoin ja viimein päästä takaisin omiin puuhiinsa omassa lehdessään. Vaikka hahmo onkin harrastanut sekavia rettelöintejä, on se yllättäen, ja kiistämättä pitänyt viime vuosina tuoreutensa, vaikka tarinoiden laadutkin ovat vaihdelleet, ja oman lehden on valloittanut Mol-Elin kaltainen tylsä, ankea ja pitkästyttävä tolvana.


Alkuperäinen Kostaja porukka.

Captain America, Iron Man ja Thor.
Kapun kohdalla tehtiin yllättävä, ja järkevä ratkaisu, ja tilapäisesti meillä on kaksi Kapua. Mutta vuoden suurin Marvelin ilotulituksen aihe on ne alkuperäiset, ainoat oikeat johtavat Kostajat jälleen yhdessä. Tämä pistää murskaksi ainakin neljä viime vuosikymmenen suurinta käännettä. Mutta minkäs teet: Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tässä tapauksessa mies on Brian M. Bendis, joka on pistetty korjaamaan osin itse aiheuttamaansa, että Millarin väsäämää sotkua. Seitsemän pitkää vuotta omilla teillään oleva kolmikko on saattanut kuitenkin keksiä uusia metkuja, ja onhan niitä ikäväkin ollut. Jäämme siis odottamaan uusia...siis vanhoja...Kostajia.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Jarmo

  • tyhmä nilkki
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 164
  • Varokaa metaforista deformaatiota.
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #23 : 04.01.2010 klo 16:38:10 »
Kaikilla merkittävillä ja merkityksettömillä supersankareilla on musertavan massiivinen historian painolasti niskassaan. Kaikki uudistumispyrkimykset ovat tuhoontuomittuja, mikään ei saa muuttua. Nostalgian voima vääntää aina kaiken takaisin ennalleen, kuolleet nousevat haudoistaan, avioliitot ja jälkeläiset unohdetaan. Ja taas ollaan niinkuin silloin onnellisella 70-luvulla, joka kerta vähän vaivautuneemmin.

Kai näitä voi tehdä välillä hyvinkin, mutta ei se näytä helppoa olevan. Reboottaus tai viimeisten 30 vuoden lehtien tuntemisen edellyttäminen eivät ole loistavia vaihtoehtoja. Reboottaukset epäonnistuvat aina, vaihtuvat kirjoittavat unohtavat mitä on "oikeasti" tapahtunut. Kakkosvaihtoehto toimii vain alati hupenevalle kohderyhmälle.

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 332
  • Viinissä totuus
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #24 : 04.01.2010 klo 17:14:47 »
Tuota. Pirskatti. En tiedä joko joku kerkesi tänne sanomaan mutta...eikös esim. Sleeper ole mukamas "supersankarisarjakuvaa" ja otti siihen ihan omanlaisensa vinkeähkön näkökulman? Käsittääkseni kelpaa myös sellaisille lukijoille jotka eivät supersankareista niin perusta.

Myönnetään, sittemmin Brubaker on toistanut samaa kaavaa vähemmän originellisti siinä Marvelin yhressä joku tovi sitten tulleessa (Vigilante?) teelmässä joka maistui kyllä uudelleenlämmitetyltä velliltä.

Ehkäpä silti ratkaisu on ns. genrejen sekoittamisessa. Omaperäinen idea on aina omaperäinen idea, oli nk. alalaji mikä hyvänsä.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 120
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #25 : 04.01.2010 klo 18:07:58 »
Tämä keskustelu (ja haiseminen) näyttäisi rajoittuvan amerikkalaisiin supersankareihin. Käsittääkseni genre voi edelleen hyvin esimerkiksi Japanissa ja Hongkongissa missä kohdeyleisönä on säilynyt se perinteinen lapset pojat ja nuoret.
Aikojen muuttumisesta kertoo ainakin se että telkkarin ja elokuvien sankareilla on kaikilla (tyyliin Rambo, James Bond, Charlien Enkelit, showpainijat) kaikilla supervoimana ainakin haavoittumattomuus. Useimmilla myös lentokykyä ja yliluonnolliset voimat (puhumattakaan henkisistä kyvyistä kuten hoksottimista ja reaktionopeudesta ym.)
Ei supersankarius (tai sankarius yleensä) mihinkään häviä, se sukkahousuihin pukeutuminen ei vaan nykyään ole enää mikään kovin cool-juttu. Ehkä sillä pukuilulla aikanaan viitattiin salaisen hlöllisyyden lisäksi siihen että hahmot eivat jotenkin ole tästä maailmasta (siis tavallisia tallaajia), mutta kun pukeutumiskulttuurikin on hieman muuttunut sitten 30-40-lukujen.

Joku Watchmen oli olevinaan aikanaan se viimeinen supersankarisarjakuva (ja onhan niitä tabujen rikkojia ollut muitakin). Ei sen jälkeen olisi paljon mitään tarvinnut enää tehdä. Mutta kun takana on isojen yhtiöiden arvokkaat brändit, niin kyllä ne mehustetaan aivan katkeraan loppuun asti.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #26 : 04.01.2010 klo 23:54:26 »
se sukkahousuihin pukeutuminen ei vaan nykyään ole enää mikään kovin cool-juttu. Ehkä sillä pukuilulla aikanaan viitattiin salaisen hlöllisyyden lisäksi siihen että hahmot eivat jotenkin ole tästä maailmasta (siis tavallisia tallaajia), mutta kun pukeutumiskulttuurikin on hieman muuttunut sitten 30-40-lukujen.
Olen jotenkin mieltänyt että syy noille värikkäille sukkahousuille olisi ollut se että näin tarinoiden päähenkilöt ovat helposti tunnistettavia.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #27 : 05.01.2010 klo 01:28:21 »
Tämä keskustelu (ja haiseminen) näyttäisi rajoittuvan amerikkalaisiin supersankareihin. Käsittääkseni genre voi edelleen hyvin esimerkiksi Japanissa ja Hongkongissa missä kohdeyleisönä on säilynyt se perinteinen lapset pojat ja nuoret.

toki mutta eurooppaalisista ja aasialaisista sankareista ei saa sanoa että ne on supersankareita.
Keisarin nudismiharrastus ja sillai.

Lönkan arviossa asujen taustasta on vinha perä ja se puolestaan menee pulp-tarinoihin ja aiempaan penny dreadful kerrontaan.

Nykymerkityshän värikkäillä sukkiksilla on olla tunnistettava codex - visuallinen ilmiasu joka anataa ymmärtää että tietyt kerronnalliset lainalaisuudet pätevät = eskapistiset asiat ;lentäminen, psikyvyt, muukalaiset, scifitekniikka, magia jne ovat mahdollisuuksia siinä missä ihmissuhdekuviot, rikollisuus ja katastrofitkin.

myönnän, suurin osahan näistä tyytyy "värikäsasuinen tyyppii hakkaa toista, ensi kerralla eri syystä" juoneen.
Onneksi missään muussa lajityypissä ei syyllistytä kaavamaisuuteen tai sisällölliseen onttouteen ikinä.

Lurkerin linkkaama lista on suht ok mutta sen jo mainitun Invinciblen lisäksi tarjoaisin juurikin The Savage Dragonin joka auteurtyönä iskee melkein kaiken muun takaisin viime tiistaihin.

siinä vaiheessa kun melkein ainoa moite on että Erik Larsen pitää beatlesista mennään aika lujaa.
sarja tosiaan sisältää kaiken ja vielä keittiön tiskialtaan päälle.
Se on paitsi copyrightannut Jumalan ja Paholaisen sekä sivuhahmona Sonnan(periaatteessa hiekkamies mutta eri materiaalilla) ja päähenkilö on DCn  Teräsmiehen tavatessaan kysynyt "mikä vamma saa pukemaan pikuhousut muiden vaatteiden päälle" tietää että kyseessä on samanlainen toisenlainen sarjakuva.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #28 : 05.01.2010 klo 11:56:38 »
toki mutta eurooppaalisista ja aasialaisista sankareista ei saa sanoa että ne on supersankareita.

Paitsi jos ne on oikeesti supersankareita eikä sankareita.
Sukkikset ovat värikkäitä, koska halpa painotekniikka ei 1930-40 -luvulla parempaan pystynyt. Sadan prossan sinistä, punasta ja keltasta ja pari välisävyä kun värierottelu tehtiin käsin kalvoista ja rastereista. Jäi sitten perinteeksi. TV:ssä ja filmillähän se näyttää typerältä vaikka toimiikin sanomalehtitasoisesti painetulla sarjakuvalehden sivulla, kun kaikki muukin ympärillä on yhtä kirjavan väristä.

Timo

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Supersankarit, puolesta ja vastaan!
« Vastaus #29 : 05.01.2010 klo 13:36:14 »
TV:ssä ja filmillähän se näyttää typerältä vaikka toimiikin sanomalehtitasoisesti painetulla sarjakuvalehden sivulla, kun kaikki muukin ympärillä on yhtä kirjavan väristä.
Minun mielestä sellainen sinisen ja punaisen yhdistelmä sukkiksissa näyttää yllättävän hyvälle filmilläkin.
"Ihminen on ihmiselle kettu."