Voi pojat.....
Aika kova juttu toi vaan on. Minulla meni 10 vuotta oppia piirtämään realistisia elementtejä. Vieläkin on parantamisen varaa mikäli on uskomista kvaakkilaisten yleensä minulle antamiin tähtiin nähden, kun laitan harvakseltaan kuviani kvaakin galleriaan. Saan miltei pääsääntöisesti 3 tähteä.
- tai vähemmän.
Olen ollut erittäin vaativa itseäni kohtaan juuri siinä, että hahmojen tulee näyttää oikean näköisiltä- siis realistisilta. Jean Giraud on ollut suuri vaikuttajani kautta maallisen historiani. Samoin etenkin Burne Hogarth. Minulla meni tunti kausia tutkia, kuinka ihmeessä joku osaa piirtää lihakset noin täydellisesti.
Kaiken avain tietenkin on harjoitteleminen..ja taas harjoitteleminen eli piirtäminen. Kannattaa piirtää lähes mitä tahansa, sillä kunnon piirtäjäksi tuleminen on monien vuosien vaativa haasteellinen tie. Pitkä tie.
Jotta oppisi piirtämään realistisesti esimerkiksi juuri kasvoja, täytyy olla muutakin osaamista kuin pelkät kasvot. Ne ovat vain lopullisen piirroksen kehys. Sisällä kuvassa on kosolti paljon paljon muutakin. On hyvä opetella piirtämään ihminen anatomisesti oikein. Tästä hyvänä esimerkkinä kannattaa todella ajan kanssa panostaa Burne Hogartin anatomia kirjoihin. Huikeisevia kuvistuksia anatmoiasta, jossa jokainen lihas kehossa on kuin hiottu timantti. Burne Hogart on loistava. Ja sitten mikä minua auttoi kovasti oli lääktieteen oppikirjat, joita lueskelin kirjastossa.
Siksi kannattaa ensiksi opetalla piirtämään anatomisesti mittasuhteiltaan oikea ihminen ja sitten keskittyä vaikkapa noihin kasvoihin. Siksi suosittelen menemään esimerkiksi työväenopistojen elävän mallin piirrustus kursseille. Siellä saa vinkkejä myös kasvojen muotoilusta.
Mutta toisaalta kuten edellä mainituissa kommenteissa todettiin, ei kannata ottaa paineita jos kuvat eivät heti onnistu. Esimerkiksi Veikko Savolainen, suomalaisen sarjakuvan yksi johto tähdistä piti enemmän minun sketch piirroksistani- siis nopeasti tehdyistä kuin realistisista kuvituksistani kun näytin niitä hänelle kerran hänen sarjakuva originaali näyttelyssä. Niissä kasvot olivat nopeita viivoja joissa ei ollut juuri yksityiskohtia.
Aapo K sanoi hyvin, että muutamilla viivoilla voi saada aikaiseksi hyvää tulosta. Tätä samaa Veikko Savolainen tähdensi. Claudius Gothius sanoi hyvin osuvasti myös, että usein ihmisten kasvojen piirteet eivät aina ideaalisesti mittasuhteiltaan samanlaiset. Hyvin sanottu. Siksi minäkin seuraan usein ihmisten kasvoja kaupungilla ja yritän mielessäni piirtää heitä. Otan silloin sormet mukaan ja teen ilmassa liikkeitä ikäänkuin piirtäisin. Tosin niin, ettei ratikassa kukaan luule, että olen päästä pimeä (osittain totta)
Lopuksi Hazartin kommentista sen verran, että valokuvia kannattaa käyttää apunaan esimerkiksi piirretäessä kasvoja. Käytän itsekkin valokuvia jos löydän hyviä sellaisia. En minä osaa piirtää tosta vaan Angelica Jolien tai Tarja Halosen kasvoja. Kyllä minulla täytyy jonkinlainen referenssi materiaali olla. Samoin Jean Giraud, Burne Hogarth, Sy Barry, Alex Ross ja monet muut huiput käyttävät apunaan valokuvia. Jos olette katsoneet Al Williamsonin Agentti X-9 sarjakuvan kauniita nais hahmoja. Kuinka kauniita naisten kasvot ovatkaan. Jokaisessa niissä hän on käyttänyt apunaan mallikuvia ja eläviä malleja. Esimerkiksi sukulaisiaan jne.
Joten kovaa harjoittelua. Pääasia on se, että piirretään pojat ja likat. Ei kannata masentua jos kasvoja ei opi, koska se on todella vaikeaa ja haasteellista. Vaikeutta lisää sekin, että sarjakuvasi päähahmon ja sivu hahmojen tulisi olla tunnistettavia joka ruudussa. Ei piirtäminen ole aina helppoa vai mitä? Joten, jos haluat, että jaksat puurtaa koko sarjakuva tarinasi loppuun asti, niin ehkä paras tapa on välttää liian yksityiskohtaisia ruutuja. Jos oma hahmosi on liian yksityiskohtia täynä, miltä tuntuu piirtää sama sankari hahmo satoja kertoja monine yksityiskohtineen? Repikää siitä. Paljon helpompi jos hahmo ja hänen kasvonsa ovat yksinkertaiset ja helpot piirtää.
Aihe: Realistiset kasvot (Luettu 10086 kertaa)