Aluksi kylmät faktat: Maailma on täynnä sinua kokeneempia, parempia ja paremmin tienaavia sarjakuvapiirtäjiä. Mutta myös paljon sinua huonompia, jotka kuitenkin käärivät ihan kivasti valuuttaa riipustuksillaan.
Ilman kovaa työtä ei tulla minkään alan ammattilaiseksi, ja ennen kaikkea se pätee taidealoilla. Jos et ole valmis tekemään sarjakuvahommia käytännössä ilman palkkaa 10 - 15 vuotta ennen mahdollista läpimurtoasi, niin unohda koko juttu. Työttömällä merkonomilla on paljon hauskempaa kuin suomalaisella sarjakuvantekijällä. (Ammatikseen sarjakuvia tekevällä.)
Jos sarjakuvia tekee rahan vuoksi, ja vielä ylioppilaslehteen/lehtiin, niin nälkätaiteilija-nimikkeen voi huoleti ottaa käyttöön.
Maksavathan ne kyllä, jotain 50 - 100 euron välillä per julkaistu strippi. Eivät muutkaan lehdet maksa enempää aloittelevalle sarjakuvantekijällle, jos nyt et satu olemaan alan vaihtoa harkitseva hyperjulkkis. Tai jos lehtitalon omistava lähisukulaisesi toimii bulvaanina. Eikä välttämättä sittenkään.
Luultavasti maksavat vähemmän kuin ylkkärit. Miksi kannatttaisi maksaa, kun syndikaatista saa ulkomaisia sarjoja halvemmalla? Mutta sinä itsehän sen hinnan määräät, sanot paljonko haluat ja lehti ilmoittaa paljonko se on valmis maksamaan.
Ihan ensimmäiseksi ota yhteyttä lehden toimitukseen ja tiedustele, onko lehdellä ylipäänsä mitään kiinnostusta julkaista (uusia) sarjakuvia.
Mikään lehti ei maksa eikä julkaise yhtään mitään, jos sinne ei ensin lähetä näytteitä. Ei niitä tarvitse eikä pidä olla kilokaupalla, 100 gramman painoinen kirje riittää varsin hyvin taitojesi esittelemiseen. Sen satsin postimaksu on 0,80 e. Okei, kymmenen kirjeen lähettämiseen menee kuorineen kympin verran. Plus monistus. Ynnä muista kysyä teostesi perään, ei ole varmaa onko kukaan toimituksessa edes huomannut avata kirjettäsi.
Jos sen jälkeen ei yksikään lehti osoita kiinnostusta, kannattaa hioa piirrostekniikkaasi ja/tai juttujasi tai luovuttaa.
Aina on parempi hankkia itselleen krediittiä pienemmistä ja siten myös vähemmän maksavista julkaisuista. Tai sitten, julkaisemalla oman pikkulehden jota voi hyödyntää käyntikorttina. Omista nettisivuistakaan ei ole haittaa. "Turhaa ilmaista mainosta" ei ole olemassa. Mistä sitä kokemusta saa, jos ei edes viitsi lähettää näytteitä?
Pienlehdistä se Millerin Frankkikin aloitti. Ja Juba.
www.sarjakuvantekijat.fi