Morgan Kane

[Pinus]

Jutussa muuten väitetään Lindan kuolinvuodeksi 1885. Tämä lienee erehdys. Kane tapaa Lindan uudelleen tarinassa Hauta ilman ruumista, jossa tarinan mukaan eletään vuodessa 1888, ja jossa mainittiin että kuusi vuotta oli kulunut Kanen ja Lindan ensitapaamisesta. Kanen hylätessä tähtensä ja avioiduttuaan Lindan kanssa, kuluu noin kaksi vuotta, kunnes Linda surmataan. Eli oletettavasti Lindan surmavuosi olisi jotain 1890-1891. Jokatapauksessa kiintoisa sivusto.

Ei kannata Kane-tarinoissa liiemmin juuttua vuosilukuihin. Hallbing käytti niitä varsin luovasti tilanteen ja tarinan mukaan aiheuttaen useita ristiriitaisuuksia. Esim. Kaksintaistelu Tombstonessa -tarina tapahtuu selvästi Lindan kuoleman jälkeen (Kane alkaa siinä seurustella Kate Colemanin kanssa) ja tapahtumavuodeksi on mainittu (muistaakseni) 1884. Apasseja! -tarinassa (jossa Kate Coleman on mukana) tapahtumavuosi on 1886, jolloin Geronimo antautui. Kuolleen miehen varjo -kirja tapahtuu loppuvuodesta 1887, jolloin Doc Holliday oli juuri kuollut.

En tiedä on Hallbingin vuosilukuepäselvyyksiä korjailtu Norjassa ilmestyneessä uudessa kronologisesti etenevässä Morgan Kane -painoksessa (kovakantiset 1991, pehmäkantiset 2002). Ainakin uudessa Norjan painoksessa on osa Suomen painoksissa Kanen liittovaltion seriffi -uralla tapahtuneissa seikkailuista on siirretty tapahtuvaksi Kanen ollessa vielä Teksasin ratsupoliisi.

[Herman.]

En tiedä on Hallbingin vuosilukuepäselvyyksiä korjailtu Norjassa ilmestyneessä uudessa kronologisesti etenevässä Morgan Kane -painoksessa (kovakantiset 1991, pehmäkantiset 2002). Ainakin uudessa Norjan painoksessa on osa Suomen painoksissa Kanen liittovaltion seriffi -uralla tapahtuneissa seikkailuista on siirretty tapahtuvaksi Kanen ollessa vielä Teksasin ratsupoliisi.

Näin on. Ainakin tarinat Bravado, Ruoskitut, Venäläinen ruletti ja Kuolette, Kane, On kirjoitettu alunperin sijoittumaan Kanen Texas Ranger aikoihin, ennen kirjan Ilman armoa, tapahtumia. Myöhemmin ne uudelleensijoitettiin bladkompaniet sarjassa Liittovaltion Sheriffi aikoihin.  

Niin tosiaan tuosta Hallbingin taiteellisten vapauksien ottamisesta tietyistä tapahtumista ja niiden ajallisesta järjestyksestä onkin ollut puhetta täällä aiemminkin. Tosin monissa, ainakin Kanen nuoruuteen liittyvissä tarinoissa, kuten Santa Fen verinen tie, Intiaanisodat, Little bighorn, Tascosa jne, on selkeä ''historiallinen'' kronologia, Mutta muissa se historiallisten tapahtumien kronologia meneekin sitten ihan sattuman mukaan.

[Morgan Kane]

Ja esimerkiksi 1898 heinäkuun neljäntenä palloilee Skagwayssä Alaskassa, sieltä Seattleen jossa ryyppäilee jossain vuokrakasarmissa, pantannut pyssytkin kaniin, sitten Jesse Rawlins värvää Kanen Pinkertonille ja lopulta taistelee Kuubassa San Juan kukkulan taistelussa 1. heinäkuuta 1898. Teksasissa San Antoniossakin oli tuossa välissä Rooseveltin henkivartijana.

[Garwin]

Tuosta kronologisesta Morgan Kane kirjojen painoksesta Norjassa löytyi yllättävä tieto. Siinä on numerona 18 kirja "Kuolette Kane" (Suomessa nro 24), 19 on "Ilman armoa" (Suomessa nro 1) ja 20 on Lohikäärmeen kynsissä (Suomessa nro 2).

Kun uutta painosta käytiin suunnittelemaan uudessa järjestyksessä, Morgan Kanen ikä huomioiden, huomasi julkaisija (Aller Forlag) että kirjojen 18 ja 19 välillä oli aukko. Ei mitään yhteyttä.

Kjell Hallbingin perikunta on patentoinut Morgan Kane nimen, niin ettei sitä saa kukaan käyttää. Näiltä saatiin kuitenkin erikoinen lupa lisätä uusi osa kirjaan 19 "Ilman armoa". Kirjailijaksi valittiin norjalainen Gert Nygårdshaug. Tämä luki uudelleen koko sarjan, vaikka kirjat olivat hänelle ennestään tuttuja ja kirjoitti Hallbingia mukaillen tuohon kirjaan novellin "Hengt Manns spor" (Hirtetyn miehen jälki, tai sinne päin).

Gert Nygårdshaug sanoo: "Sain suuren kunnian sulkea tuon 'reiän' kirjoittamalla novellin joka voisi sitoa ne (kirjat) toisiinsa. Olen siis ainoa ihminen, joka on saanut luvan kirjoittaa jotain missä on Morgan Kane pääosassa." Toisaalla hän mainitsi myös, että "Kun olet tutustunut minun panokseeni kirjassa 19, olet vähän paremmin valmistautunut kaveriin, joka ilmestyy kirjassa 20."

Aika uskomaton tapaus että joku keksii ja kirjoittaa jonkun kuolleen kirjailijan teokseen lisämateriaalia. Tuli vaan mieleen, että sama kuin joku taidemaalari lisäisi jotain Mona Lisaan. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Kjell Hallbing olisi ollut ylpeä tuosta novellista ja hyväksynyt sen kirjaansa tässä tarkoituksessa.

Gert Nygårdshaugin haastattelu (2014), jos joku ymmärtää tai haluaa kääntää itselleen Google kääntäjällä:

https://www.ostlendingen.no/nord-osterdal/nyheter/gert-i-ny-morgan-kane/s/2-2.2757-1.8255843

[Secos-Bill]

Don Rosahan rakensi koko uransa kirjoittamalla jatko-osia Barksin jutuille.
Ja kirjoittihan joku jatko-osan myös Tuulen Viemää-opukselle tuollaiset 60 vuotta myöhemmin ja siitä tehtiin TV-sarjakin.

Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että Hallbing oli paras ja sujuvin proosan kirjoittaja mitä olen ikinä lukenut ja olen nuorempana lukenut aika paljon. Saisivat julkaista koko sarjan uudestaan.

[Garwin]

Ei ole sama asia. Vertaus on ehkä muutenkin ontuva. Mona Lisa ja Morgan Kane ovat vähän eri tason teoksia.

No ei tietenkään ole sama asia. Haloo, tuo nyt oli kärjistynyt vertaus minulta. Ilmaisin vain oman epäilyni sille, että yleensäkään toinen kirjailija lisää jonkun kuolleen kirjailijan romaaniin (kansien väliin) lisäkertomuksen kirjan päähenkilöstä. Tietenkään tuossa ei muunneltu itse alkuperäistä proosaa ja minusta koko tämä lisäys on ok korostamaan näiden kirjojen kronologista jatkuvuutta.

Ehkä lähempi vertaus olisi, että johonkin, vaikka Kiven Seitsemän veljeksen loppuun sallittaisiin jonkun kirjoittaa samaan tyyliin novelli veljeksistä. Mutta tämäkin on kärjistetty vertaus. Ja turha selittää Aleksis Kiven ja Kjell Hallbingin eroa. Tämä on vaan esimerkki.   

[Garwin]

Don Rosahan rakensi koko uransa kirjoittamalla jatko-osia Barksin jutuille.
Ja kirjoittihan joku jatko-osan myös Tuulen Viemää-opukselle tuollaiset 60 vuotta myöhemmin ja siitä tehtiin TV-sarjakin.

Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että Hallbing oli paras ja sujuvin proosan kirjoittaja mitä olen ikinä lukenut ja olen nuorempana lukenut aika paljon. Saisivat julkaista koko sarjan uudestaan.

Jatko-osia on kirjoitettu romaaneille ja piirretty sarjakuville toisten toimesta kautta historian. Harvinaisempaa on varmaan ollut tuo samoihin kirjan kansiin lisätty jatko-osa. Useinhan kuuluisiin romaaneihin on (jossain uudessa painoksessa) vuosien jälkeenkin saatettu  lisätä alkuun, tai loppuun jonkun tutkijan, tai kirjailijan alkusanat/loppusanat, tai kirjan tapahtumia, tai sen merkitystä kuvaavia selityksiä. Ja tuo Hallbingin kirjaan lisätty novelli oli tietysti ainoa mahdollisuus saada se esille. Olisi ollut turha ja naurettava ajatus yrittää julkaista sitä omana kirjana.

Olen samaa mieltä. Saisivat julkaista koko sarjan uudelleen kovakantisena kuten Norjassa, myös suomentamattomat MK:n pojasta kertovat ja tässä uudessa järjestyksessä. 

[Herman.]

Olen samaa mieltä. Saisivat julkaista koko sarjan uudelleen kovakantisena kuten Norjassa, myös suomentamattomat MK:n pojasta kertovat ja tässä uudessa järjestyksessä.  

Tuo olisi kyllä kulttuuriteko ja vallan mainio idea.  

Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Kjell Hallbing olisi ollut ylpeä tuosta novellista ja hyväksynyt sen kirjaansa tässä tarkoituksessa.

Aivan varmasti olisi ollut ylpeä.  

Täältää muuten näkee nuo kovakantiset Aller forlagin julkaisemat Morgan Kane kirjat kronologisessa järjestyksessä. Tosiaan Kuolette Kane näyttäisi olevan kirja numero 18, ja Ilman armoa seuraava numero 19.

http://www.morgankane.org/99979364

[Herman.]

Hyvä englanninkielinen artikkeli Morgan Kanesta. https://www.uia.no/en/news/a-hard-boiled-gunslinger-with-a-guilty-conscience

[Garwin]

Totta kai jonkun norjalaisen on täytynyt kirjoittaa tohtorin väitöskirjansa Morgan Kanesta, onkohan ainoa? Olisi mielenkiintoista lukea suomeksi koko väitöskirja. Voisi olla kuitenkin aika akateemista tekstiä, sillä kuten kuvatekstissä mainitaan, ei Karoline Aksnes ole kirjoittanut revolverimiehen muotokuvaa. Haastatteluartikkeli on kuitenkin tosi hyvä tiivistelmä ja sisältää hyviä pointteja.

[Morgan Kane]

Itse en Kaneja lukiessa ajatellut yhteiskunnallista kritiikkiä tai sosiaalisia konstruktioita sun muuta vastaavaa vaan sitä että Kanella ja muilla hahmoilla oli myos heikkouksia ja ongelmia ja tämä toi tarinoihin lisää realismia. Verrattuna esimerkiksi johonkin Bill ja Beniin tai Colt-sarjan pokkariin, joista puuttui myos eräänlainen yksityiskohtaisuus jota Kanessa oli.

[Morgan Kane]

Vaikka tosin Morgan Kane-kirjat voidaan nähdä teollistumisen ja kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkinä, ja LGBTQ+ näkokulma on negatiivinen jos ei peräti vihamielinen.

[Garwin]

Totta ja Kanen ajatusmaailman vanhoillisuus ja konservatiivinen suhtautuminen uusiin keksintöihin ja maailman kehittymiseen hänen ympärillään tulee esille lähes joka kirjassa. Kane on äärimmäisen tarkka siitä millaisen vaikutelman antaa itsestään muille, millainen miehen pitää olla, millainen naisen pitää olla, jne. Kun vanhempi seriffi Ed Zachary hoipertelee päämajan pihalla polkupyörällä, on koko tilanne Kanen järjelle täysin käsittämätön. Kane ei kerta kaikkiaan voi tajuta että Edin kaltainen mies häpäisee itsensä siten. Hallbing viljelee vastaavia kohtauksia pitkin kirjasarjaa. Samoin Kanen alkoholismi, terveysongelmat, epävarmuus, ym. ovat niitä seikkoja, jotka nostavat nämä kirjat korkealle, muiden lännenpokkareiden yläpuolelle.

[Morgan Kane]

Piti kysymäni, kun nyt Lucky Luke ottaa seuraavassa numerossa kantaa rasismiin, niin luin englanniksi Morgan Kanen Dead Man's Shadow eli Kuolleen miehen varjo, #37. Voisiko joku kertoa kuinka on suomennettu? Parantolan mustiin tyontekijoihin viitataan ensin "negro" ja sitten, myos kertoja eli Louis Masterson, "nigger".

Englanninkielisiä versioita El Gringo ja El Gringon kosto postista odotellessa lukaisin tuon kirjasen uudelleen.

[Garwin]

Kirja on ilmestynyt Norjassa 1970 ja painettu suomeksi 1977. Suomennoksessa käytetään sanaa "neekeri". Sanaa käytettiin 1970-luvun puolessa välissä Suomessa, kuten Norjassakin yleisesti, eikä kukaan ajatellut vielä siihen aikaan että se on rasistinen ilmaisu. Eräästä toisesta kirjan henkilöstä käytetään sanaa "mulatti" (valkoisen ja mustan jälkeläinen), joka sekin on nykyään rasistinen ilmaisu.