kuvantekijöitä ja musiikintekijöitä ei mielestäni sopimusasioissa tulisi rinnastaa,
koska musiikkitallennetta voidaan käyttää konsertin markkinointitarkoitukseen,
kun taasen kuvantekijän tallenne on aina lopputuote.
Vai heittääkö joku piirtäen livekeikkaa?
En haluaisi sotkea ketjua nyt kun puhutaan vakavasta asiasta -
ottakaa heti yhteyttä niihin kansanedustajiinne ja sanokaa että työsuhdeolettama on PAHA! - mutta tuo ei ole se syy miksi musiikintekijöitä ja kuvantekijöitä ei pitäisi yhdistää. Kuvantekijällä on samalla tavoin mahdollisuus laittaa originaalejaan näytteille ja pitää näyttelyitä, jotka varsinkin vakavan taiteen puolella on varsin arvostettua toimintaa.
Mä olen antanut ymmärtää, ettei "oikeiden" taiteilijoiden ole ollenkaan niin helppoa kuin meidän sarjakuvantekijöiden saada näyttelyjä hienoihin paikkoihin (kuten monen muunkin sarjakuvantekijän, on munkin suttauksiani ollut niin omana osastonaan Taidehallissa, Amos Andersonilla, Otsossa, yhteisnäyttelynä Kiasmassa, Tampereen nykytaiteen museossa, Keski-Suomen Taidemuseossa, Kemin taidemuseossa, ulkomailla Moskovassa, Pariisissa, Berliinissä, Turussa ja Tukholmassa (
) ja mun originaalejani on ostettu mm Kaupunginmuseon, Vapriikin ja ties kenen kokoelmiin). Nää on kaikki asioita jotka ei mitenkään kuulu sarjakuvan olemukseen, mikä jaksaa naurattaa mua ajatustasolla kovastikin.
Musiikintekijä saa rahaa kappaleiden esittämisestä arvioidun kuulijakunnan laajuuden mukaan, olipa media äänite tai live. Molemmat ovat saman työn osia, ja jos äänite markkinoi konserttia, markkinoi konsertti myös äänitettä. Silti äänitteistä ja konserteista itsestään saa rahaa vain artisti, ei musiikin tekijä. Musiikintekijän raha tulee siitä että esitys tapahtuu, ei esitystapahtumasta. Näetkö eron? Sarjakuvantekijä puolestaan saa rahaa lähinnä silloin kun antaa työnsä kustannettavaksi (koska kirjastokorvaus on meillä apuraha jota pitää anoa, sitä ei voi laskea automaattiseksi tulonlähteeksi) ja itse käyttöoikeus annetaan siinä sivussa.
Kivi
