Ah, Paolo Mottura. Taikuri. Mestari. Nero.
Eihän tästä miehestä voi sanoa muuta kuin että eipä ollutkaan Romano Scarpan asema kaikkien aikojen Disney-piirtäjänä mielessäni sementoitu. Okei, Scarpa on paras piirtämään hahmoja ja kautta aikain paras käsikirjoittaja-piirtäjä, mutta kyllä minä nykyisin saan Motturan piirroksista enemmän visuaalista nautintoa kuin kenenkään muun. Kuvakulmat, perspektiivi, varjot, väritys...hänelle ei todellakaan löydy näissä asioissa edes haastajia, ei nykyisistä eikä vanhoista mestareista. Paololla on uskomaton kyky luoda tarinaan kuin tarinaan aivan fantastinen tunnelma.
Motturan kynästä syntyy joka tarinaan sellaisia ruutuja että pää menee pyörälle, sisälle tulee lämmin olo ja aivot sanovat, että noin hyvin ei ole mahdollista piirtää. Mutta kyllä se näköjään on. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Ankkojen maailmanhistoria 2:n avaustarina Knossoksen aarre, josta löytyy tuollaisia ruutuja todella paljon. Tai tuo tässä ketjussa linkitetty ruutu. Tai katsokaa maaliskuun Taskarista Roope-sedän miljoonat -sarjan toista osaa ja ruutua, jossa Roope on pörssissä. Muistaakseni sivun 76 ensimmäinen ruutu (tarkistan huomenna [EDIT: oli se]). Vastaavia huikeita taidonnäytteitä löytyy joka tarinasta, ja totta kai jälki on tasaisen laadukasta läpi tarinoiden. Silti jostain syystä mies on jäänyt ainakin Suomessa varsin vähälle huomiolle.
Kun luin ensimmäistä kertaa Tito Faracin ja Motturan Lohikäärmeen varjon Teemataskarista 11, tarinan loputtua silmät olivat hieman kosteat. Sellaista se on, elämää suurempi taide.
Aihe: Paolo Mottura (Luettu 9770 kertaa)