Mä tykkäsin kans mut ettei menis pelkäks kehumiseks, on pakko sanoa et värityksessä oli meikäläisen makuun kikkailtu photarin filttereillä vähän liiaksi. Viimeistään lens flaren kohdalla meni kahvit väärään kurkkuun.
Hahah! Se lens flare Vaskiratsastajan pään takana oli kyllä vakaasti harkittu (jopa vähän kieli poskessa) tuomaan sellainen "nyt jopa Pietari Suuri iskee silmää Akakille" -maaginen fiilis, aika monet noista filttereistä on sellaisia että ne menee tavalliselle lukijalle tekstuureina jotka osaltaan just luovat sen kuvan tunnelman tehokkaammin kuin perinteinen väritys. Onhan ne kumminkin ihan erilaista väritystä kuin mitä sarjakuvissa yleensä koskaan näkee.
Vesiväritettyä versiota tuskin tulee, mä yritin sitä aluksi pariinkin kertaan mutta se ei vain toiminut, ja jo toi koneväritys vei monta kuukautta työaikaa. Mä jaoin tarinan viiteen osaan, joista jokaisella on oma palettinsa, joka osaltaan kertoo tarinan senhetkisen luonteen. Ja kyllä mun nähdäkseni lopputulos on sellainen kuin pitääkin. Aika harvoin noin rajua värienkäyttöä ja värien roolia tarinan kerronnassa uskalletaan edes lähteä hakemaan, paitsi tietysti vaikkapa Mattotti tai Peter Kuper. Ja liukuvärejähän mulla on todella vähän.
Tää tarina vaati tekstuureja, rosoa ja filttereitä. Seuraavaksi ehkä pelataan toisenlaisella maailmalla. Loppujen lopuksi, aika tuore juttu on että saa tehdä albarit väreissä, keksimistä ja kokeilemista riittää.
:-D
2000-lukua on muuten vielä 990 vuotta jäljellä, eikö? Vielä on mahdollisuus pistää paremmaksi
;-)
Kiitos kaikille, ja jatketaan samaa rataa,
Kivi
PS. Ylioppilaslehdessä alkoi juuri pyöriä sarjani "Kansanmies". Siinä ei juuri filttereillä pelata.