Usagi Yojimbo

[kilpikonna]

Lämpimästi kiitos. Ai että tuo kuva. Jossain sanottiin että Yojimboa tehty yli 5000 sivua. Nyt sitten jos rahamiehiä täällä, niin nimikirjoitus ja jokin erikoisversio olisi torissa: Numeroitu 399/750, signeerattu... Sakai on piirtänyt alkuperäisen piirroksen kirjaan suomen vierailullaan:



Tämän hinta siis 200e, MUTTA torista löytyy myös 100e versio, jossa myös piirros ja nimmari. Toinen vaihtoehto...

[echramath]

Okei, kiinnostavaa. Olen 100 % sitä mieltä että Usagi tarvitsee värit. Etenkin luonto, metsä, taivas, luonnonajat sekä sininen kimono, joka mahtavassa kontrastissa jäniksen valkoisen kanssa. Luonto ei herää eloon mustavalkoisena. Muutenkin värit kuuluvat sarjakuviin.

Tässä tulevat ehkä vastaan eri ilmaisumuotojen kulttuurilliset painolastit. Mustavalkoinen Usagi näyttää vaihtoehtosarjakuvalta, jonka ominaisuuksiin kuuluu usein, että joku tekee sitä välittämättä siitä, mihin genreen tai mille yleisölle se on tarkoitettu, noilla väreillä (ja myös fyysisenä esineenä siinä lehdessä, jonka sain Turun Sarjakuvakaupasta kokoelman kaupanpäällisiksi) se alkaa epäilyttävästi vaikuttaa vakiintuneen studion lastensarjakuvalta. Eurooppalaisilla voi syynä olla eläinhahmot (Aku Ankka ja Maailman vahvin Rasmus Nalle) ja amerikkalaisilla Comics Coden keskittyminen erityisesti värisarjoihin.

[Vincent]

Lisäisin, että ainakin itselläni mustavalkoisuus on visuaalinen ilme, joka on "osa" samurai genreä. Ghost of Tsushima - videopeliäkin pelaan aina mustavalkoisena (pelin tarjoamalla filtterillä, en sentään tv:n kuva-asetuksia muuta tämän takia), koska "se jokin" ei muuten tuntuisi kokemuksessa oikealta. Tähän kai vaikuttaa se, että Akira Kurosawan leffat ovat tässä genressä vahva kulmakivi, inspiroiden tänäkin päivänä muita saman genren tuotoksia, Usagia mukaanlukien.

Olen jopa huomannut, että kun pääni sisällä mietin IDW:n julkaisemia Usagi-tarinoita, jotka ovat olleet ihan alusta lähtien väreissä, minä "näen" ne mustavalkoisina vaikka faktuaalisesti tiedän niitten olevan värillisiä ja olen oikeilla silmillä kokenut ne pelkästään väreissä. Mustavalkoisuus on vain yksinkertaisesti muodostunut niin vahvaksi osaksi sarjan visuaalista identiteettiä, etten osaa kuvitella sitä toisin.

[kilpikonna]

Olen 100-varma että tämä tulee olemaan ainut mv-sarjis mitä luen. Värit kuuluvat näihin maailmoihin. Kirja 1 on paikoin todella lapsellinen, MUTTA siinä on joitakin tarinoita joista huomaa että hommassa alkaa olla järkeä. Kirja 2 alku ja tason nousu jatkuu...

[Veli Loponen]

Olen 100-varma että tämä tulee olemaan ainut mv-sarjis mitä luen. Värit kuuluvat näihin maailmoihin.

Ihan ymmärrettävää, koska kyse on makuasioista, mutta siitä huolimatta voit missata sen vuoksi hyviä sarjakuvia. Toisaalta, kuten Reima totesi, värillisissäkin sarjakuvissa on ihan tarpeeksi koluttavaa. Mutta hyviä mustavalkoisia sarjakuvia ovat muun muassa Nausica (manga) sekä Sin City (rikossarjakuva), jotka molemmat on julkaistu suomeksikin. Etenkin jälkimmäinen vain menettäisi visuaalisesta ilmeestään, jos se väritettäisiin. Itse asiassa Sin City osoittaa hyvin sen, että mustavalkoisella ja värillisellä tarinalla on paikkansa ja tarkoituksensa, sillä osa viimeisestä eli seitsemännestä Sin City tarinasta on värillinen tarkoituksella.

Värillinen/mustavalkoinen sarjakuva teemaan littyy sekin, että piirtäjä yleensä tarinaa tehdessään tietää, kumpana se julkaistaan. Esimerkiksi Marvel julkaisi aikoinaan Conan barbaaria väreissä ja mustavalkoisena. Osa tarinoista tuli kummassakin formaatissa. Mutta piirtäjä (sattumalta sama) toteutti mustavalkoisen ja värillisen eri tavoin, niin että kumpikin toimi.

[kilpikonna]

Boikotoin mangaa. Pahimmillaan se tuhoaa länsimaisen sarjiksen. MUTTA keskityn tosiaan jatkossa mieluiten 2000-luvun sarjakuvaan. Siinäkin on kuitenkin se reilut 25 vuotta sarjakuvaa. Mielummin laatu edellä. Usagi on laatua ja hyvä alkupala ennen The Last Ronin kirjoja + TMNT IDW jatkumoa,,,

[Veli Loponen]

Boikotoin mangaa. Pahimmillaan se tuhoaa länsimaisen sarjiksen.

Se lienee turha pelko. Parhaimmillaan se vain tuo lisää lukijoita sarjakuville myös lännessä. Toisaalta Usagin tekijäkin on syntyjään japanilainen ja sillä perusteella Usagia voisi pitää mangana.

MUTTA keskityn tosiaan jatkossa mieluiten 2000-luvun sarjakuvaan. Siinäkin on kuitenkin se reilut 25 vuotta sarjakuvaa. Mielummin laatu edellä.

Et välttämättä sitä tarkoita, mutta tästä tulee vaikutelma, että uudempi olisi automaattisesti laadukkaampaa. Näin ei välttämättä ole ja monissa sarjoissa, joita sinäkin seuraat, nykytekijät rakentavat pohjalle, joka on aiemmin rakennettu. G.I.Joe ja Transformers ovat saaneet sarjakuvansa ensi kertaa 1980-luvulla, kuten Teinimutanttikilpikonnatkin. Etenkin nykyaikana, kun nostalgia ja retro on pinnalla, niin tällaisissa sarjoissa ammennetaan muutenkin ideoita ja teemoja sekä tunnelmaa juuri noista alkupään jutuista.

[kilpikonna]

... Usagin tekijäkin on syntyjään japanilainen ja sillä perusteella Usagia voisi pitää mangana.

Usagi on yhtä kaukana Mangasta kuin Suomi Japanista. Aasialaiset ovat vuosikymmenet kopioineet asioita lännestä, MUTTA onneksi nykyään osaavat tehdä omiakin juttuja. Manga on rumaa. Se tapa miten kasvot piirretään on ällöttävä. Toivon että Länsi sarjis pitää suosionsa. MUTTA pelkään että nyky nuoret ovat jo valinneet Mangan ja Animen.

[Veli Loponen]

Manga on rumaa. ... Toivon että Länsi sarjis pitää suosionsa.

Länsimainen sarjakuva ei ole mikään yhtenäinen tyylisuunta sen enempää kuin mangakaan. Yhdysvaltalaisissa valtavirtasarjakuvissa tyyli on erilainen kuin yhdysvaltalaisissa vaihtoehtosarjakuvissa. Vastaavasti esimerkiksi eurooppalainen sarjakuva on kirjava skaala erilaisia tyylejä ja perinteitä. Lisäksi mangaa, jos sen ajatellaan olevan lähinnä piirustustyyli, tehdään myös länsimaissa.

[Curtvile]

Usagi on yhtä kaukana Mangasta kuin Suomi Japanista. Aasialaiset ovat vuosikymmenet kopioineet asioita lännestä, MUTTA onneksi nykyään osaavat tehdä omiakin juttuja. Manga on rumaa. Se tapa miten kasvot piirretään on ällöttävä. Toivon että Länsi sarjis pitää suosionsa. MUTTA pelkään että nyky nuoret ovat jo valinneet Mangan ja Animen.

Ei hyvä tavaton...
Manga ei ole yksi tyyli kuten Veli edellä mainitsi.

Ei ole yhtä tapaa piirtää sen enempää mangaa kuin suomi-sarjakuvaa. Tai eurooppalaista tai amerikkaista.

Sakain piirrosjälki on kadehdittavan selkeä. Siinä on viitteitä japanilaisesta kulttuurista kuten myös hänen amerikkalaisesta kulttuuristaan. Kurosawa kohtaa Disneyn mutta molempia kunnioittaen.

Jänissamurai on tekijänsä kuva siinä missä laivaton merikapteeni Prattin ja molemmat toimivat parhaiten mustavalkoisena graafisesti.
Mutta koska ne ovat niin toimivia moni muukin on tehnyt niistä kunnianosoituksena versioita.
Tämä on juuri se kupletin juoni: ei, sinun tai minun ei tarvitse pitää esimerkiksi David Petersenin versiosta Usagista mutta sen tunnistaa sekä Usagiksi että Petersenin jäljeksi.
Mutta se ei muuta Usagia Petersenin realistisen jäljen mukaiseksi kauttaaltaan.