Jatkumo vs. ei-jatkumo (+ Wonder Woman tarinoista)

[Doctor Phantomizer]

Sanon asian suoraan:
Minulle Wonder Woman, eli Ihmenainen ei ole tuttu kuin ainoastaan piirrossarjoista ja elokuvista yms. En ole lukenut eläissäni yhtäkään häneen liittyvää lehteä.
Syy tähän on hyvin yksinkertainen:
En tiedä mistä aloittaa.
Eli kertokaapas tästä DC:n kärkikolmikon "syrjitystä" hahmosta hyviä, tai muuten jollakin tavalla merkittäviä post-crisis tarinoita.

Edit: Ketju karkaili vähän aiheesta, niin nimeen pistetty lisäys.

[J.M:salo]

Wonder Woman-lehti saa rebootin suunnilleen viiden vuoden välein. Hahmosta on vaikea saada otetta, kun sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttävä, eikä hahmo oikein alunperin sellainen ollut. Niinpä  hänelle on yritetty löytää uutta "twistiä" suunnilleen vuodesta -88 lähtien (Perezin tulkinta oli hyvä, mutta ei oikein toiminut laajemmassa kronologiassa). Lukijalle, joka yrittää käydä lävitse Wonder Womania "jatkuvana tarinana" huomaa tästä lähinnä jatkuvaa status quon muuttumista, uusien hahmojen esittelyä ja vanhojen tappamista.

Yleensä samalla lahdataan puolet Themystican väestöstä. Tämä on tapahtunut nyt sen verran monta kertaa, että ihmettelen kuinka siellä on enää ketään elossa.

Itse ehdottaisin että tarkistaisit Greg Ruckan tarinat 2000-luvun alkuvuosilta. Perezin tarinoiden ohella (joista en itse oikein saanut otetta), pitäisin niitä parhaina tarinoina mitä hahmosta on kirjoitettu.

[Doctor Phantomizer]

Arvelin tilanteen olevan Wikipedia-artikkelin perusteella paha, mutta että näin paha.
Artikkelissa kun ei tunnu olevan minkäänlaisia kiinnekohtia, tai viitteitä jatkumolle merkittäviin tarinoihin. Oikeastaan, siinä ei ole koko Fictional history osuuttakaan lainkaan. Ainoat viitteet post-crisis tarinoihin koskevat hahmon voimia. Publication history osuus yrittää kertoa myös fiktiivistä historiaa. Mutta sekin on perhanan sekava...

Edit: Mites muuten nuo mini-sarjat yms.?

[Veli Loponen]

Yhä enemmän ja enemmän olen alkanut ihmetellä, miksi jotkut haluavat lukea juttuja nimenomaan jatkumonäkökulmasta. Etenkin nykyään, kun sekä DC että Marvel ovat sen suhteen menossa sekaisempaan suuntaan. Toki ymmärrän jatkumon viehätyksen ja ehkä nuorempana pidin sitä tärkeänäkin, mutta kyllä nykyisin ne tarinakokonaisuudet merkitsevät paljon enemmän. Hyvä tarina on hyvä liittyi se sitten miten tahansa päähenkilö(ide)n jatkumoon.

Itse olen Ihmenaista lukenut luvattoman vähän (Perezin kokoomat ovat olleet jo pitkään hankintalistalla, mutta aina joku muu on mennyt edelle). Lukemistani Byrnen jutut ovat olleet parhaita, mutta se tuskin on kenellekään mikään yllätys. Byrnen kokoomissa on tosiaan harmittavaa se, että ne kattavat niin pienen osa juoksua ja jättävät vielä juonia kesken.

[Rmäki]

Kyllä minäkin tuputtaisin noita neljää Perez-kokoelmaa ensikertalaiselle - ne ovat paikoin niin hyvää sarjakuvaa, että saattaisivat jopa viihdyttää alaan perehtymätöntäkin lukijaa. Hui sentään! Jos ne nappaavat mukaansa, sitten voi kurkata noita Byrnejä, joissa JB on piirrospuolella tosi hyvässä vedossa, eikä tarinatkaan hullumpia ole. Mustana hevosena voisin suositella O'Neilin ja Sekowskyn hippitarinaa 70-luvulta, joka sekin julkaistiin hiljattain neljänä albumina. Juu, ja William Messner-Loebsin & Phil Winsladen kymmenisen vuotta sitten tekemä Elseworlds-albumi on ihan sikahyvä, en vaan muista sen nimeä nyt... myös Chris Claremontin ja Dusty Abellin kynäilemä neliosainen Teris/Ihmenainen Elseworlds-seikkailu 90-luvulta oli muistaakseni aika viihdyttävä.

[Doctor Phantomizer]

Toki ymmärrän jatkumon viehätyksen ja ehkä nuorempana pidin sitä tärkeänäkin, mutta kyllä nykyisin ne tarinakokonaisuudet merkitsevät paljon enemmän. Hyvä tarina on hyvä liittyi se sitten miten tahansa päähenkilö(ide)n jatkumoon.

Hyvä tarina on yhä minustakin tärkeä. Mutta suoraan sanoen minua ei hirveemmin kiinnosta DC:n tapauksessa Pre-Crisis tarinat tippaakaan. Ja elseworldit menevät minusta överiksi aina, vaikkakin poikkeuksia on. Mitä siis jää käteen? Post-Crisis ja Vertigot yms.

Lukemistani Byrnen jutut ovat olleet parhaita, mutta se tuskin on kenellekään mikään yllätys. Byrnen kokoomissa on tosiaan harmittavaa se, että ne kattavat niin pienen osa juoksua ja jättävät vielä juonia kesken.

Hmm. Teräsmiehessä jäbä toimi erinomaisesti, kun pisti kuntoon Teräsmiehen kuvioita. Aivan kuten Frank Miller & kumppanit Batmanissä.
Mutta onko Wonder Woman nyt kuitenkaan toimivaa Byrnellä?
Minusta hänen alansa on DC:n puolella kuitenkin Teräsmiehessä, johon selkeästi oli tuolloin motivoitunut.  Mutta entä Wonder Woman?

Niin joo, ja käsitönkös nyt oikein, mutta oliko George Perez se ns. Frank Miller/John Byrne Wonder Womanille, joka pisti homman Crisiksen jäljiltä uusiksi? Jos ei niin kuka sitten? Vai oliko semmosta?

Jos pre-crisis-tarinoitakin voi suositella

Niin no, tarkoituksella laitoin sen Post-Crisis tuohon eteen...

[Doctor Phantomizer]

Sinä tuot minulle mieleen itseni tuossa iässä...

No siis jotkut Batmanin ikinuoriikivanhat, ja Teriksen MXY tarinat jaksoivat kiinnostaa, mutta kun kaikki niistäkin on jo luettu...

[Veli Loponen]

Hyvä tarina on yhä minustakin tärkeä. Mutta suoraan sanoen minua ei hirveemmin kiinnosta DC:n tapauksessa Pre-Crisis tarinat tippaakaan.

Kriisiä edeltävissä tarinoissakin on monia hyviä juttuja. Kaiken lisäksi niiden tarinoiden merkitys kasvaa jatkumoakin ajatellen kaiken aikaa, kun DC:llä ollaan näköjään pyrkimässä takaisin hopeakauteen. DC ylipäätään on paljon muutakin kuin vain Teräsmies ja Lepakkomies. Ja juuri muiden hahmojen kohdalla taso oli kriisejä ennenkin erittäin korkea. Esimerkkinä vaikka Wolfmanin ja Perezin Teinititaanit.

Mutta onko Wonder Woman nyt kuitenkaan toimivaa Byrnellä?

On. Toki olen puolueellinen, mutta minusta Byrne on niitä harvoja, jotka saavat melkein hahmon kuin hahmon toimimaan.

Minusta hänen alansa on DC:n puolella kuitenkin Teräsmiehessä, johon selkeästi oli tuolloin motivoitunut.  Mutta entä Wonder Woman?

Minun tietojeni mukaan Byrne on ollut vähemmän motivoitunut DC:llä oikeastaan vain Legends-minisarjan kohdalla ja sekin johtui siitä, että lopullinen tarina oli tyystin erilainen, kuin mitä hänelle mainostettiin. Vastaavasti Marvelilla ei ollut kovinkaan motivoitunut tekemään Alfa-lentuetta, mutta siitä huolimatta moni pitää sitä yhtenä hänen parhaista sarjoistaan.
Eli kyllä hän on panostanut muihinkin siinä missä Teräsmieheen.

Niin joo, ja käsitönkös nyt oikein, mutta oliko George Perez se ns. Frank Miller/John Byrne Wonder Womanille, joka pisti homman Crisiksen jäljiltä uusiksi? Jos ei niin kuka sitten? Vai oliko semmosta?

Perez uusi Ihmenaisen.

[Lönkka]

Yhä enemmän ja enemmän olen alkanut ihmetellä, miksi jotkut haluavat lukea juttuja nimenomaan jatkumonäkökulmasta. Etenkin nykyään, kun sekä DC että Marvel ovat sen suhteen menossa sekaisempaan suuntaan.

Aivan! Ja totta.

Kuten jo muissa yhteyksissä olen maininnut niin järjestään on kaikki isot jatkumot ja juonet olleet molemmilta kustantajilta aika luokatonta scheissea. Mitä uudempia ja eeppisempiä nämä ovat olleet niin sitä kökömpää on matsku oikeastaan ollut.

Stoori on tärkeä ja siksi pienemmät ja irrallisemmat jutut (vertaa näihin nykyisiin megalomaanisiin eeppisiin stooreihin) toimivat NIIN paljon paremmin!

Hieno homma jos diggailee, mutta noilla ei ole muuta funtiota kuin yrittää antaa likimain kuolevalle formaatille väliaikaista tekohengitystä jotta sillä voidaan rahastaa vähän kauemmin. Eli vain die hard fanipojille ei vähääkään satunnaisemmille lukijoille.

[Lurker]

Jenkeissä supersankarifanit eivät kuulemma enää osta sellaisia tarinoita, jotka eivät ole osa jotain jatkotarinaa tai suurta kaarta. Pitävät niitä välinumeroina, joilla ei ole merkitystä koska ne eivät vaikuta universumiin jollain kolossaalisella tavalla. Kierre ruokkii itseään.

[Lurker]

Täytyi oikein ottaa selville, mikä se englanninkielinen sana oli jota tarkoitin. Se oli fill-in story. Parempi suomennos olisi välinumeron sijasta kaiketi joku täytenumero tms. Asenne tämmöiseen tarinaan näkyy hyvin vaikkapa uunituoreessa CBR:n arvostelussa.

Take one of the greatest, most creative writers in comic book history, give him a handful of characters with Justice League experience and see what happens. In this case, not much. Wein does a great job taking what is essentially a fill-in story and makes it feel like it matters.
http://www.comicbookresources.com/?page=user_review&id=1437

Kun pitäisi koko ajan tapahtua jotain, jotain merkittävää.

Hyvä uutinen on, että DC yrittää 80-sivuisten Jättien paluuta! Siis Jenkeissä. Ymmärtääkseni sisältävät yhden pitkän kokonaisen tarinan.

[Doctor Phantomizer]

Muutin ketjun nimeä hiukan, ettei homma karkaa käsistä, ja koska ketjun leikkaaminen näin äkkiä ja melko pienestä syystä tuntuisi turhalta.
Toivottavasti tämä miellyttää ketjun jatkumoa seuraavia.

Nyt siis fanit pitävät kaikkia eventtien välisiä tarinoita täytenumeroina. Mutta eihän esim. Marvelilla nykyinen Dark Reign pahemmin vaikuta Hämiksen edesottamuksiin.

Juuri tämän takia Dark Reign onkin niin nerokas idea!
Fanit lukevat lehtiä, koska jokaisessa tulee aina jokin pikku käänne, joka vaikuttaa kokonaisuuteen. Fanit eivät tiedä enää mikä tarina on jatkumon kannalta se "merkittävä", ja joutuvat hankkimaan mukisematta niistä jokaisen.
Samalla kirjoittajat voivat kirjoittaa niitä fillereitä ihan mielin määrin.
Vastaavaa pitäisi kehittää jatkossakin, niin kaikki olisivat tyytyväisiä, niin jatkumoa merkittävänä pitävät, kuin päinvastaiset.

Niin, ja kyllä jenkeissäkin on niitä jotka eivät jatkumosta välitä.
Kuten Spiderfan.org sivuston arvostelijoista huomaa.
Niin, ja huomioikaa:
Kirjoittaja/piirtäjä on edelleen Amerikassa se avaintekijä.
Esimerkiksi JR JR.:n Tuomarin ja Batmanin crossover mainitaan yhä joillakin sivuilla (mm. CBR) puhuttaessa hyvistä Batman tarinoista. (Yleensä sitaatilla "Ensimmäinen, ja viimeinen John Romita JR.:n piirtämä Batman tarina.)

[Doctor Phantomizer]

Ei se ole niin kovin nerokas idea. Faneilla menee kymmeniä dollareita kuussa vuoden ajan, kun pitää jokainen eventin numero saada. Seuraava eventti jää sitten väliin.

Totta, mutta mitä olen käsittänyt, niin samaa keinoa tehdä eventtejä ei hyödynnetä tämän enempää. Paitsi The Gauntlet, mutta se nyt ei ketään haittaa, kun tuo tapahtuu Hämiksen omissa julkaisuissa, ja tähänhän on Batmanin lukijat jo tottuneet. (Esim. Cataclysm eventti trilogian toinen osa, Aftershock, jossa kaikki lehdet olivat ns. one-shotteja.)

Eniten minua kuitenkin mietityttää, että kun vuosien päästä joku CBR:n uusi jäsen sanoo Dark Reignia koskien sen eventtien "taikasanan" eli reading order, miten kovassa paniikissa ovat muut jäsenet, jotka joutuvat tämän kertomaan?
"Ööh...lue jotain ensin. Sitten...ei mitään hajua."

Oli miten oli, mutta kun nyt jatkumosta puhutaan, niin kaikkein onnistunein jatkumo tapahtuu Batman julkaisuissa. Jatkumo ei siinä perustu niinkään uudenuusiin kaikkia lehtiä uudistaviin käänteisiin, vaan hahmojen kasvamiseen sankarin kengissä. Hahmoista Tim Drake, Stephanie Brown, Dick Grayson, Barbara Gordon ja jopa Bruce Wayne ja Jason Todd ovat kasvaneet tarinoiden myötä aikuisiksi, tai muuten itsenäisiksi sankareiksi. Ja kaiken lisäksi se on tapahtunut omassa rauhassa, eikä kiirehtimällä.

[Allu]

Itse kyllä arvostan jatkumoa paljonkin! Johtuukohan nuoresta iästäni... Mutta minä arvostan sitä jos hahmoilla on selkeä historia. Yleensä kaikilla supersankareilla on kuitenkin ristiriitainen menneisyys, joten ei muuta kuin omaa jatkumoa väsäämään! On hauskaa puuhaa tutkia sarjiksesta, että voisiko se sopia omaan jatkumoon, ja jos ei, mitä pitäisi poistaa, jne...

[Jarkko Sikiö]

Nyt kaikki on yhtä eventtiä. Mutta ne menevät taas pois muodista, niin ovat menneet ennenkin.

Niille, jotka eivät tavanomaisesti Kvaakia seuraa, tässä artikkelissa käsitellään nykymuotoisiin megatapahtumiin johtanutta kehitystä.

Kuvittelisin, että megatapahtumien määrä ja koko hiipuvat lähivuosien aikana, tosin artikkelissani väitän niiden suosion riippuvan jossain määrin markkinatilanteesta.

Fanit eivät tiedä enää mikä tarina on jatkumon kannalta se "merkittävä", ja joutuvat hankkimaan mukisematta niistä jokaisen.

Periaatteessa tämä on kustantajien tavoite, ja tapahtumien tehosta kertoo niiden määrän lisääntyminen ja koon kasvaminen. Siinä mielessä tapahtumat eivät niin kovin nerokkaita ole, koska kaikkien mielenkiinto ei riitä tapahtuman läpi kahlaamiseen. Lisäksi niiden laadullinen taso on vaihteleva.

Hyvä, jämäkkä juonikaari peittoaa minun kohdallani joka suuntaan vellovan megatapahtuman.