Jean-Philippe Peyraud

[Lurker]

WSOY on ottanut julkaisuohjelmaansa J-P Peyraudin, kertovat Akateemisen sivut! Tres bien!

Kauneuspilkkuja on tiedossa.
http://www.bedetheque.com/serie-418-BD-Grain-de-Beaute.html

Myös Lambiekissa on tietoa ja näytteitä tältä sarjakuvataiteilijalta.
http://lambiek.net/artists/p/peyraud_jp.htm

[tolppis]

Iiikkk, näyttää kyllä joltain Jeanin elämää - tyyppiseltä ihmissuhdesarjakuvalta ja minähän en harrasta ihmissuhteita enkä ihmissuhdesarjiksia  Noo, ei nyt vielä tyrmätä, luinhan minä pari ekaa Jeaniakin ennen kuin tyrmäsin...

[tmielone]

Tulee kyllä heti Jeanin elämää mieleen. Pitääpä tämäkin lukaista kunhan tulee saataville.

Saa nähdä miten tälle sarjalle käy, kun Jeankin näyttää jääneen kesken.

[Matti Karjalainen]

En ole kuullut Peyraudista aikaisemmin, mutta näytteiden perusteella vaikuttaa kiinnostavalta sarjakuvalta. Ensimmäisenä tuli täälläkin mieleen "Jeanin elämää". Pitää laittaa nimi korvan taakse.

Saa nähdä miten tälle sarjalle käy, kun Jeankin näyttää jääneen kesken.

Niin, osaako kukaan sanoa vieläkö "Jeanin elämää" -albumeita on ilmestymässä suomeksi? Trondheimin "Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut" näyttää olevan myös pitemmäksi venähtäneellä tauolla.

[Lurker]

Kolme osaa näitä "variaatioita" näyttää ilmestyneen. Formaatti on kuitenkin pienikokoisempi kuin Jeanilla, 12 x 16 cm, sivuja on 140 ja mustavalkoisia nämä vissiin ovat. Näin siis mannermaisessa painoksessa, tiedä häntä sitten, millainen suomieditiossa.

[Timo Ronkainen]

Lambiekin värinäyte oli Premières Chaleurs -albusta. Suomennettu Grain de Beauté pitää sisällään kolme 46-48 -sivuista "variations" -osaa (MV). Mutta näyttää hienolta kaikki tyynni!

Timo

[puro]

Niin, osaako kukaan sanoa vieläkö "Jeanin elämää" -albumeita on ilmestymässä suomeksi? Trondheimin "Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut" näyttää olevan myös pitemmäksi venähtäneellä tauolla.

WSOY:n edustaja sanoi festareilla, että välitöntä jatkoa ei ole tulossa, tosin tyyppi vaikutti enemmän myyntityypiltä kuin julkaisupäätöksien kanssa painivalta.

[Matti Karjalainen]

Löysin Akateemisesta, luin ja tykkäsin. Naamakirjan kirjallisuussovellukseen kirjoittelin tämmöisiä:

Jean-Philippe Peyraudin "Kauneuspilkkuja" (WSOY, 2010) on aistillinen ja kaunis sarjakuva vuosia sitten eronneesta miehestä ja naisesta, jotka tapaavat uudelleen. Vaikka molemmat seurustelevat tahoillaan, päätyvät he hauskan illan päätteeksi yhteiseen vuoteeseen. Rakastelun jälkeen mies alkaa tuttuun tapaansa laskea naisen vartalon kauneuspilkkuja. Samalla he aloittavat keskustelun siitä mitä heidän välillään oikein tapahtuikaan ja miksi.

"Kauneuspilkuissa" kerrotaan kolme variaatiota samasta aiheesta. Tarinat käynnistyvät aina samasta pisteestä - kauneuspilkkujen laskemisesta - mutta etenenvät jokainen omaan suuntaansa. Päähenkilöiden käymässä dialogissa pohditaan niin entisten kuin nykyisten ihmissuhteiden ja niiden koossapitämisen vaikeutta, rakkautta, himoa ja kaipuuta.

Peyraudin kauniista kuvituksesta tulee mieleen Philippe Dupuyn ja Charles Berberianin niin ikään erinomainen ranskalaissarjakuva "Jeanin elämää".

"Kauneuspilkkuja" on miellyttävä uusi tuttavuus, johon varmasti avaa toistekin uusien pienien nyanssien toivossa, ja sitä voi suositella erityisesti niille, jotka pitivät Lucie Durbianon teoksesta "Punainen pukee teitä".

[tmielone]

Minäkin satuin löytämään Kauneuspilkut paikallisen liikkeen hyllystä. Yllättävän pienikokoinen kirja, mutta kun sisälle kurkkaa, niin huomaa, etteivät kuvat isompaa kokoa tarvitsisikaan. Sisällöstä hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin Mattikin. Vaikka "Punainen pukee teitä" ei minun hermooni osunutkaan, niin tästä osasin nauttia. Tunnelma seilasi hyvin samanlaisissa maisemissa kuin "Jeanin elämää". Ranskikset ovat kyllä erinomaisia ihmissuhdesarjakuvan tekijöitä.

[Reijo Valta]

Mukava tuttavuus tämä, hiljan käsiini sain.

Pisti silmään ukkosilman alkaminen -- silloinhan me suomalaiset alamme muistella mummolaa ja auton takapenkillä vietettyjä ukkossateita. Mutta ranskalaiset, mieleen tuleekin lapsena luettu Tintti!

Liekö kyse vain sarjakuvaympäristöstä, vaiko lieneekö laajempikin kulttuurinen ilmiö?

blökissä: Jean-Philippe Peyraud: Kauneuspilkkuja

[Petteri Oja]

Ehkä kehnoin käännösalbumi pitkään aikaan. Tyhjänpäiväistä roskaa.