Sarjakuva-aiheiset kirjoitukset sanomalehdissä

[Curtvile]

Vai löytyykö nykyään muka jotain luettavaa supersankarikrääsää? Sandman oli kylläkin melko kova juttu 90-luvulla, mutta sitä ei varmaan lasketa.

Löytyy toki sitäkin, Sandmania en laske joukkoon vaikken itse Sandmanin erinomaisuudesta olekaan koskaan vakuuttunut.
En silloin 90-luvulla enkä nykyään.
Daredevil, Hawkeye, Moon Knight, Ms Marvel ja hiljattain päättynyt Victories tulevat noin alkuun mieleen.

Itse en yleensä saa Römpötistä  kuin päänsäryn kun faktojen sijasta mennään linjalla "Albert Järvinen, tuo maamme tunnetuimpia trumpetisteja".

Mielipiteet ovat hieno asia, niiden esittäminen faktoina on toinen.
Mutta tämä nyt on jotain sukua sille Helsingin sanomien elokuvapuolen arviolle Conan Barbaari ***** Billy Wilderin Yks' Kaks' Kolme **.

Jos se kirjoitettu se on totta. On on.

[Reima Mäkinen]

Pahemmin minusta tuo tv-sarjan eka jakso oikoi kun Römpötti. Asiallinen kirjoitus. Ja molemmat aivan rittävää tasoa tavallisille kalsarien kuluttajille.

[Curtvile]

Römpötissä ole mitään vikaa jos edes joskus muistaisi korvata asian asenteen sijaan, mutta sitähän taas ei tavallinen kalsarien kuluttaja konsaan tiedä.
Se tavallinen kalsarin kuluttaja kylläkin mainitsee ohimennen sukujuhlissa kuullensa usemman Albert Järvisen torvisektion ihan itse.

[Curtvile]

Eilisen jatkuttua tähän päivään pyörähdin Saloon. Päivän Salon Seudun Sanomissa on kevyehkö henkilöartikkeli Somerniemen torineuvoksesta, sarjakuvataiteilija Heikki Paakkasesta.

Aika vähän villoja, joka menee selvästi SSSn toimituksen piikkiin kun jollekin Jukolanviesteille ja kuninkaallisille pariutujille annetaan kohtuuttomasti palstatilaa.

[tolppis]

Jos haluatte lukea asenteellisen kirjoituksen supersankareista (elokuvissa ja sarjakuvissa) niin lukekaapa tämän päivän painetusta Hesarista ja poikkeuksellisesti juhannuksen takia näin jo torstaina ilmestyneestä Sunnuntailiitteestä miten oikeistolaisia kaikki supersankarit ovat.

surkean yksisilmäinen artikkeli jossa mm. unohdettiin että usein superheeroksien vastustajana - etenkin elokuvissa! - on ollut joku liian pitkälle vallan- ja rahanhimossaan (kapitalismissaan siis!) mennyt yrityspamppu ja usein sarjakuva(elokuva)fanit ovat myös vasemmistolaisia - tai ainakin humanisteja - näkökannoiltaan.

Ei ollut kovin syvällisesti asiaa oikeasti tutkittu (tai ainakin tuosta kirjoituksesta sai sen kuvan), jokainen Batmaninsa lukenut sarjisnörttikin tietää että on esitetty mitä hurjimpia muunnoksia Battiksesta mm. sellaisia joissa Batman on juoppo delirium tremensin kourissa kamppaileva mielipuoli.

Lopussa sentään kirjoittaja pehmensi vuodatustaan muistamalla X-menin.

Ihan samalla tavalla kuin "tavallisen" sarjakuvan puolella, mahtuu supersankarisarjakuvankin sisälle monenlaista tarinaa ja tulkintaa.

Aika tyhjänpäiväinen kahden sivun jutuksi jopa.

(ja entäs tapaus Guardians of the Galaxy...? Kostajat Kapuineen, Batman, Teris ja X-men ovat ainoat esimerkit joita kirjoituksessa otetaan esiin eli mennään sieltä mistä aita on matalin)

[Reima Mäkinen]

Luin kans ite just ton. Maria Petterson skrivaili Laura Antolan väitöskirjaan pohjaten ja Antolaa haastatellen. Väitös supersankareiden maailmankuvasta on tekeillä Turun yliopistossa. Sen myötä saadaan varmaan vielä lukea lisääkin saman tyylisiä juttuja ja nähdä jopa haastatteluja telkussa. Onhan supersanterit nyt kuuma aihe. Ei tosin sisältönsä vuoksi, vaan koska niillä tehdään niin paljon rahaa. Eli hyvinkin tuttu tuulahdus -70 luvulta. No, näinhän se menee: ei mitään uutta auringon alla. Ei tutkimuksissa eikä supersankareissa.

Tolppis on oikeassa. Supersankarit on jo niin laaja genre että siitä pystyy jo poimimaan suht uskottavan aineiston tukemaan ihan mitä tahansa väitettä. (Vähän niinku vaikka Koraani tai Raamattu.)

[Pässi]

Antolan väitökset ovat rajuja, mutta eipä niitä voi oikein kumota. Näillä mennään.
Äärioikeistolaisuus ja suoranainen natsismi on taas kohta valtavirtaa länsimaissa, ja populaarikulttuuri seuraa luonnollisesti perässä.

[Curtvile]

Niin seuraa tietty kuten se teki ensimmäiselläkin kertaa jolloin genre syntyi ja vastusti natsismia.
Joskin kuten hyvin tiedetään saksalaistaustainen psykologi katsoi lajityypin olevan fasismia ihannoiva, natseja tukeva. Tuli pienenä (eikä niin pienenäkään) yllätyksenä juutalaistaustaisille tekijöille. Aina oppii uutta.

Reima on kyllä oikeassa 70-luku ja 80-luku tekevät paluuta. Itse muistan kuinka ilman ironiaa Sarjainfo aikanaan paheksui Judge Dreddin oikeistolaisuutta ihannoivaa maailmankuvaa.
Just just.

Ihmiset eivät ennenkään ole jaksaneet faktoilla rasittaa päitään tai sitten muokkaavat ne oman pienen päänsä mukaisiksi.

Täytyy koettaa jaksaa lukea Antolan väitöskirja loppuun, ihan kuin änkyröiden seuraamisesta ei kvaakissa saisi tarpeekseen.

[Curtvile]

Ymmärrettävistä syistä.

Sitten on tietty aina Steve Ditko jonka persoonaa tuodaan aina Questionin ja Hämähäkkimiehen kohdalla esiin. Piirtäjänä sangen luomisvoimainen olento mutta oikeistolainen käsityksensä käännettiin nurin niskoin kirjoittajien ja toimituskunnan myötä.

Kapteeni Amerikka on noista hilpein esimerkki: kaikki sitä lukemattomat käsittävät lehden olevan McCarthy/Reagan linjan Team Americaa vaikka viimeistään 80-luvun alusta on ollut kaikkea muuta(Gruenwald, Brubaker, Remender jne)
Tosin eiväthän he sitä voi silti lukea, koska: "joku raja!"

[Reima Mäkinen]

Tuossa Hesarin jutussa käsitellään lähinnä Batmania ja sivutaan Avengersia, Teräsmiestä ja X-meniä. Tietenkin Batmanissakin olisi ainesta HIEMAN syvempään analyysiin, varsinkin kun on sentään huomattu, että mielenterveysasioita käsitellään paljon.

Noilla artikkelissa esitetyillä argumenteilla voisi helposti tyrmätä muitakin tunnustettuja sankareita Svejkistä Rokan kautta Roopeen, mutta toivotaan nyt että tuleva tohtori on päässyt hieman syvemmälle. Tosiaan jutun mukaan väitöskirja on vasta työn alla, ei edes tarkastettavana. Kaipa tuossa on se pelko päällimmäisenä että tapahtuu truhaa yleistämistä. Elokuva taiteenlajina kestää sen että osa siitä on tyhjäpäistä mättöä. Elokuvan tapaan toiminta on sarjakuvalle kiitollista materiaalia ja niinpä se on loogista esittää näillä välineillä myös ongelmanratkaisun metodina, ei kai tuossa sen kummemmasta ole kysymys.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kapteeni Amerikka on noista hilpein esimerkki: kaikki sitä lukemattomat käsittävät lehden olevan McCarthy/Reagan linjan Team Americaa vaikka viimeistään 80-luvun alusta on ollut kaikkea muuta(Gruenwald, Brubaker, Remender jne)
Tosin eiväthän he sitä voi silti lukea, koska: "joku raja!"

Curtvile, olet varmaan oikeassa, että Kapu ei ole niin patrioottinen kuin mikä on yleinen mielipide ja myös minun uskomukseni. Kuitenkin jo pelkkä jatkuva Yhdysvaltain arvojen märehtiminen Kapussa ärsyttää ainakin minua niin, että en jaksa lukea hänen seikkailujaan. Nyt hän ymmärtääkseni käy sotaa terrorismia vastaan. Jo pelkkä tämä aihe lasittaa katseeni riippumatta siitä millainen aiheen käsittely on.

[VesaK]

Reima on kyllä oikeassa 70-luku ja 80-luku tekevät paluuta. Itse muistan kuinka ilman ironiaa Sarjainfo aikanaan paheksui Judge Dreddin oikeistolaisuutta ihannoivaa maailmankuvaa.
Just just.

Juu, se oli hauskaa. Kirjoittaja ei tajunnut, että Dredd itse asiassa pilkkasi äärimmäistä thatcherismia. (Ks. Pat Mills & Hunt Emerson: You are Margaret Thatcher - a dole-playing game.)
Melkein kaikki 2000AD-sarjat oli tehty kieli posken läpi -mielellä. Pat Mills sai idean, jossa "Volgan tasavalta" hyökkää Britanniaan ja mm. naispuolinen pääministeri teloitetaan. Invasion! -sarja sai tietysti Daily fokin tjsp. iltpäivälätyn soittamaan Millsille:

"Mikäs tämä tämmöinen sarja on, jossa Neuvostoliitto valtaa Britannian?"
Mills: Ei, eikä oo USSR vaan ne on volgalaisia!
"Tässä venäläiset ampuvat pääministerin..."
Mills: Uskokaa nyt, ne ovat volgalaisia!

Onneksi on SAVAGE!

 

[Petteri Oja]

Se olisi hyvä sankarin tai pahiksen nimi, Kiltti Konservatiivi.

[Reima Mäkinen]

Lälly Liberaali olisi kanssa myyvä.

[Mambrinon kypäri]

Satuin nyt lukemaan sen Hesarin artikkelin. Ei mitään loistavinta syväanalyysia, ja parista leffasta yleistettiin melko rankasti. Parempi olisi jos edes keskittynyt vaikkapa siihen Batmaniin niin asiasta saattaisi saada järkevää keskustelua kun aihe olisi ollut edes jotenkin rajattu.

Mutta toisaalta, ryhdytäänpä nyt hieman paholaisen asianajajaksi. Onko keskimääräinen sarjakuvaelokuvan katsoja yhtään sen "syvällisempi" tai "perehtyneempi" kuin Petterson? Epäilen että tällaisia myyntilukuja takovilla leffoilla harva katsoja on Batmaninsa lukenut sarjakuvanörtti. Ja ylipäätään: hämmentävän monelle ihmiselle tulee yllätyksenä että Ilmestyskirja Nyt olisi sodanvastainen elokuva ("Valkyyrien ratsastus on aivan mahtava kohtaus! Siinä pistetään kylä <ääniefektejä>"  - tiivistettynä mm. enoni mielipide filmistä)

Mun on toki paha sanoa yhtään sen syvällisempää koska supersankarigenre ei hirveästi kiinnosta (tosin pääasiassa ihan muista syistä: sarjakuvalehtitarinaformaatti ja Marvel/DC -universumeiden pitkän aikavälin wtf-juonikuviot ei hirveästi innosta); esimerkiksi en ole sitä artikkelissa referoitua Ultron-leffaa nähnyt. (Meneekö muuten artikkelin kirjoittajan kritiikki sankareiden sankarillisuudesta pahasti pieleen?) Yritetään kuitenkin:

Joskin kuten hyvin tiedetään saksalaistaustainen psykologi katsoi lajityypin olevan fasismia ihannoiva, natseja tukeva. Tuli pienenä (eikä niin pienenäkään) yllätyksenä juutalaistaustaisille tekijöille. Aina oppii uutta.

[olen harrastelija, en tiedä hyvin] ...miksi tekijöiden juutalaistaustaisuus on argumentti sille että psykologi olisi ollut väärässä? Puhtaalla mutulla stereotyyppinen väite taitaa olla: maailma jossa on hyviksiä ja pahiksia ja hyvikset (erikoislaatuisia sankariyksilöitä) löylyttävät pahiksia estetisoidulla väkivallalla? Joo, tiedän asia ei oikeasti sarjakuvissa ole näin yksinkertainen ja tätä problematiikkaa on käsitelty useita vuosikymmeniä jne jne. Mutta miksi tämä nyt olisi totaalisen perusteeton näkökulma stereotyyppiseen naamioitu kostaja -tarinaan?

Luulen että moni antifan, SVL:n tms katutappelija kuvittelee olevansa oman elämänsä batman. Onko sillä sitten hirveästi merkitystä että heidän käsityksensä Batman-hahmosta on suunnilleen yhtä naiivi kuin Pettersonin (vähän toisella tavalla vain)?

unohdettiin että usein superheeroksien vastustajana - etenkin elokuvissa! - on ollut joku liian pitkälle vallan- ja rahanhimossaan (kapitalismissaan siis!) mennyt yrityspamppu ja usein sarjakuva(elokuva)fanit ovat myös vasemmistolaisia - tai ainakin humanisteja - näkökannoiltaan.

Toisaalta oikeisto on siitä kätevän laaja sateenvarjotermi, että oikeistokonservatiivinen maailmankuva ei ole aina sama asia kuin kritiikitön kapitalismi. Ja sitten edelleen toisaalta paha, epärehellinen, laittomuuksiin ryhtyvä, väärällä tavalla ahne korporaation johtaja on ihan suhtaallisen yleinen vihollishahmo libertaarienkin suosimassa fiktiossa; tyypillisesti sitten oikeamieliset kukistavat tämän harhautuneen "rehellinen vapaa kilpailu ja kapitalismi voittaa" -hengessä.