Tuli mieleen tarkistaa myös eräs Taikin kirjastossa näkemäni väitöskirja Aspelinin osalta. (Juhani Mylläri: Poliittinen karikatyyri suomalaisissa pilalehdissä 1868-1917, Jyväskylän yliopisto, 1983). Ja kas, sisällysluettelosta löytyi hänestä lukuisia mainintoja. Unohdin ottaa kirjastokorttini reissuun mukaan (särmä mikä särmä), joten jäi nopean silmäilyn asteelle, mutta poimin talteen seuraavat pätkät, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Korostukset minun.
Sivu 96:
Heino Aspelinin työt muistuttavat jossakin määrin kahden suuren pilapiirtäjämme, Furuhjelmin ja Gebhardin piirroksia. Niissä on usein Gebhardin harvinaista varmuutta viivatyöskentelyssä, mutta laajojen sävytettyjen pintojen käyttämisessä ja kuvan yleisvaikutelman luomisessa ne muistuttavat taas Furuhjelmin karikatyyrejä. Aspelinin saama koulutus Polyteknillisessä opistossa ja Kööpenhaminassa vastaa Furuhjelmin opintoja, mutta vaikutteita ovat antaneet hänelle lähinnä joko Furuhjelmin Münchenistä tuomat herätteet tai suoraan Simplicissimuksen esimerkki. Toisaalta Aspelin oli hyvin omaperäinen taiteilija ja A. Favénin ohella aikansa etevin suomalainen henkilökarikatyristi. Hänen henkilökuvilleen on ominaista tekotavan varmuus ja sujuvuus, joka ei rohkeastakaan karikoinnista huolimatta mene liiallisuuksiin, sekä luonteva eloisuus. Mahdollisesti Aspelinin karikatyyrit ovat vaikuttaneet häntä nuoremman Toivo Vikstedtin tyyliin.Suomalaisten lehtien ohella Aspelin kuvitti tanskalaisia ja ranskalaisia.
Aspelin oli koulutuksestaan huolimatta ammatiltaan liikemies, jonka harrastuksiin kuului myöhemmin suojeluskuntatyö; hän edusti sitoutunutta pilapiirtäjätyyppiä, joka kokoomuspuolueen jäsenenä kuvitti lähinnä Tuulispäätä, joskin tosin avusti ilmeisesti "aisaparinsa" Furuhjelmin toimesta myös Movitzia, Flugsvampenia ja Kerberosta.
Näistä lehdistä lisää sivulta 77:
Yhdessä Hugo Aspelinin (sic) kanssa Furuhjelm perusti lisäksi kerran vuodessa ilmestyneen noin 40 sivuisen ja selvästi Simplicissimuksen vaikuttaman Flugsvampenin 1907, joka tosin ilmestyi vain kaksi kertaa. Lehti ei käsitellyt paljonkaan poliittisia aiheita vaan tyytyi harmittomaan huumoriin ja taiteellisesti korkeatasoisiin värillisiin pilakuviin.
Ja vielä kuvaus mielenkiintoisesta tapauksesta, jossa Aspelinin piirros herättää tsaarivallan sensuurin huomion, mutta lehden väki suojelee häntä (s. 280-281):
(vuonna 1912) käytiin myös oikeistolaista Tuulispäätä vastaan pitkäksi venynyt oikeusprosessi. (...) Vasta Suomen itsenäistyttyä palasi Tuulispää oikeudenkäynnin historiaan vuonna 1918. Silloin (...) nimimerkkiä Pilkkakirves käyttänyt Onni V. Tuisku kertoi seuranneista tapahtumista. Hän oli ensin itse väittänyt oikeudessa piirtäneensä syytteen aiheuttaneen kuvan, mutta koska häntä ei uskottu, siirrettiin oikeuden istuntoa, jotta syyttäjä saisi selville, kuka kuvan todella oli piirtänyt. Lähes kuukautta myöhemmin jatkuneessa istunnossa syyttäjänä toiminut Eskelinen niminen henkilö myönsi, että hän ei ollut saanut selville piirtäjää. Tekikö hän tämän tahallaan, ei tiedetä, mutta Heino Aspelinin tavanomainen signatuuri oli selvästi näkyvissä kuvan alareunassa. Vastaava toimittaja sai syyn niskoilleen - mikä lienee muutenkin ollut tapana - ja Tuulispää tuomittiin maksamaan 500 markkaa sakkoa.
P.S. Ketjun otsikkoon voisi tässä vaiheessa varmaan laittaa Heino Aspelinin nimen?
