Tutkimisen arvoista olisi tosiaan paljonkin. Esimerkiksi 1865 syntyneen Gallen-Kallelan 18-vuotiaana piirtämät (julkaisemattomat) sarjakuvamaiset kyhäelmät, joita lienee tallella? Tuohon aikaanhan täällä ei välttämättä saanut (teknisistä syistä) kovin helposti julki kuvia, saati sarjakuvia. Galleniltahan julkaistiin vuonna 1891 Nuori Suomi -lehdessä kolmen ruudun kuvasarja miehestä joka ryyppää junassa, oksentaa ja jonka konnari heittää pihalle. Se tulee ainakin mulla Turmiolan Tommin ja Koipeliinin ohella mieleen 1800-luvulla Suomessa julkaistuista sarjoista.
Noita reilusti vanhempia ovat esimerkiksi epätäydellisenä säilynyt
Isonkyrön vanhan kirkon (1304) seinämaalaus, jota voisi hyvin verrata Trajanuksen pylvääseen tai
Bayeux tapestryyn, sekä sata vuotta nuoremmat
Piispa Henrikin kuparisarkofagin kuvat. Tämä arkku tosin ei ole suomalaista tekoa, eikä noista kirkkomaalauksistakaan tiedä.
Taas palataan
sarjakuvan määrittelyyn. Itse pidän tärkeänä nimen omaan juxtapositiota eli suomeksi sitä että esitetään (tilassa) rinnakkain vähintään kaksi ruutua. Siksi ruutu per sivu -sarjakuvat ovat siinä rajalla, koska ehto täyttyy niin niukasti kun katsoo julkaisun koko aukeamaa. Mainitussa Tuulispäässäkin on paljon esimerkkejä (aivan 1900 -luvun alusta) pilakuvista joissa rinnastetaan kaksi kuvaa. Kyse voi olla ennen ja jälkeen tilanteesta tai hassujen "yhteensattumien" osoittamisesta, ikään kuin luettelomaisesta kuvasarjasta. Näitäkin on vaikea pitää sarjakuvana. Asiaa auttaisi paljon jos mukana olisi puhekuplia.
Mutta totta tosiaan tuo Väkevämies täyttää kyllä reippaasti kaikki ehdot. Kiitoksia vain Lagerstedille tästä. Sinänsä hauskaa että toinen Venäjän naapuri Korea juhlii juuri tänä vuonna sarjakuvansa satavuotisuutta. Täytyykin vähän vertailla että mitä yhteistä heidän varhaisilla töillään on täkäläisiin.