Tämä ketju uupui kvaakista ja täytyy myöntää että minulla on oma lehmä Ojassa (sori vaan Petteri)
Hyllystä löytyy Hauhion Koltan perintö ja Petir Hiltusen Riutta mutta missä ne muut luuraavat?
Olemme niin tottuneet elämään kännyköiden wifiyhteyksien ja autojen navigaattorien keskellä että pakkaamme unohtamaan lajityypin mahdollisuudet ja pääsisällön: ihmisyyden massana ja yksilötasolla tiedettä käyttäen (useimmiten vähän mutta silti)
Kannuksissa oli murtosaaren Ykköstä, Maagor-missabib ja Kari leppäsen useimmat työt Achilles Wiggen yms nämä näyttivät sen että kotimainen tuotanto pärjäsi ulkomaisille vastineille Valerianista Dreddiin, koska toisin kuin elokuvissa efektibudjetti ei tule vastaan ja kotimaisen elokuvan isoin vitsaus, näyttelijöiden pakottettu itsekorostuneisuus ja ammattitaidottomuus, saadaan kitkettyä.
Viimeisin SarjakuvaFinlandiahan meni Sarasvatin hiekkaa-teokselle joten ehkä nyt muutkin kuin Jukka Koivusaari siirtyvät tekemään sarjisScifiä muuallekin kuin Tähtivaeltajaan, Spiniin ja Porttiin.
Ilman näiden lehtien pitkäjänteistä työtä sarjakuvakenttämme olisi muutenkin kapea-alaisempi ja muistuttaisi enemmän sisäsiittoista peräkamaripoikaa, mutta vetovastuuta on jaettava.
Varsinainen kysymys onkin: kysyntää olisi tarjontaa ei juurikaan.
Millaista scifisarjakuvaa tehdään ja millaista tulisi tehdä? Kuuluuko tulevaisuus Aura Ijäksen hangoverin tapaisille sarjakuvaparodioille a la star wreck, semi 50-lukulaisille Tuhkasen ajan vangeille-tyyppisille vai Riutan ja Sarasvatin kaltaisille tieteensä tunteville teoksille.
vai onko nyt tilaisuus määritellä suuntaa sarjakuvascifille, euroopassa on helppo tunnistaa brittiläinen italialaisesta tai ranskalaisesta scifisarjakuvasta niin piirrosjäljeltään kuin sisällöltään.
Retconnaammeko Atoroxin uuteen aikakauteen vai kerromme vaihtoehtohistoriaa Suomesta joka jakaantui kahtia 1918.
Vai onko se avaruutta kyntävien ionialusten oopperaa tai nokia-suomea ekstrapoloivaa kännykyberdystopiaa?
Mitä meillä on jo ja mitä te haluaisitte lukea?
