Studio Manga - sarjakuvapiirtäjän tehokurssi

[keijoahlqvist]

Taidekouluun on vaikea päästä

Taidekouluun pääsee kuka vain ilmoittautuu. Itsekin pääsin juuri, maanantaina aloitan 

[Aura]

Kyllä maailmaan oppaita mahtuu ja ei voi todella lähteä siitä että kaiken opetuksen pitäisi tulla kirjojen ulkopuolelta... Kuten todettu, samoja neuvoja niissäkin on ja vaikka kuinka harjoittelisi oman työpöydän ääressä hyviä neuvoja tarvitsee silti. Vaikka taidekouluun pääseekin helposti (jos on rahaa).

Itse toivon että koulussa olisi ollut enemmän piirustusopetusta (taidelinja ei auta sillä siellä ei tykätä viivoista), sillä tuntuu siltä että oma oppi on jäänyt hieman puolitiehen. Tosin ei se vika ole pelkästään koulussa.

Onneksi on oppaita, omissakin nurkissa pyörii pari joita ei ole tullut kunnolla avattua vaikka syytä olisi... ehkä pitäisi kaivaa ne esiin.

[Reima Mäkinen]

Mangan värejä en ole lukenut

Hyvä.  Se tulee painosta maanantaina. Siitä on vielä hieman matkaa kauppoihin. ...Paitsi kustantajan omaan kauppaan, johon se ilmestynee jo ensi viikolla.

Reima, Mangan värejä en ole lukenut mutta mangan harmaasävyt on mainio opas siinä mitään mutta yleisenä sarjakuvanteko-oppaana se ei toimi.

Ei. Mutta niitähän tosiaan jo muut ovat julkaisseet.

Sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettukaan, kuten ei rasterikalvoakaan.
tämä ei tarkoita etteikö se olsii mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä
(toim. huom. yksinomaan rastereilla tehty sarjakuva olisi aika vänkä)

Dealinessa oli joskus semmoinen (jotain 90-luvun alusta). En nyt muista tekijää.

tämä ja mainitut Ahokoivu, Kutila&Ahlqvist, Ilpo Koskelan lehdykkä, McCloud ovat yleisiä sarjakuvan muoto ja teknistä kieltä läpikäyviä oppaita.
Oppikirjoja.

Itse asiassa McCloud (Näkymätön taide) taas ei puhu välineistä oikein mitään. Itse taas en sitä laskisi sarjakuvapiirustusoppaaksi, vaikka sitä siihenkin tarkoitukseen voi käyttää.

Näiden lisäksihän on suomeksi toriyaman piirrä mangaa Katy coopen vastaava ja egmontin piirrä ninjoja Hartin shojo-, shounen-, gootti-, keiju-setti ja sitten enää se yksi sarjakuvantekijän opas josta haluaisin pitää pääni kiinni koska saatan järjestää itseni syyteharkintaan kertoessani siitä mielipiteeni.

Onko Kjaerin toinen kirja Mangan Taikaa mennyt ohi? Vai etkö pidä sitäkään varsinaisena sarjakuvanteko-oppaana? Tarkoitat Sarjakuvapiirtäjän käsikirjaa. Sen ongelma on mielestäni siinä että että se haukkaa enemmän kuin pystyy pureskelemaan. Eli lopputulos, joka esittelee vähän kaikkea, eikä kunnolla mitään on kiusallisen pintapuolinen.

Mangan harmaasävyt on minusta arvokas lisä niin sarjakuvanpiirtäjille kuin kirjoittajillekin, mutta kolmen läpiluennen jälkeen en osaa silti pitää sitä sarjankuvanteko-oppaana vaan enemmän jyrsinsorvina.
Hemmetin käytännöllinen työkalu, mutta vasta kun hallitsee tavalliset yleisemmät työkalut jotenkin.

Niin kysehän on painotuksista ja rajaamisesta. Kummassakaan kirjassani ei ole anatomiaa eikä opastusta sarjakuvasivun marginaalien piirtämiseen. Muuten sarjakuvalle tyypillisiä juttuja sivutaan sikäli kun se on tuntunut minusta tarpelliselta. Mangan harmaasävyihin on rajattu lähinnä esimerkkejä luonnostelusta, sommittelusta ja pintarakenteen (värien) kuvaamisesta. Onhan siellä piilotettuna kaikenlaista sarjakuvan kerronnasta. On tulkintaasia haluaako erottaa toisistaan sen miten opetetaan toteuttamaan päitä kananmunamuodolla ja apuviivoilla siitä kuinka muotoja "tussataan" rasterin avulla.

tässä oppaassa käydään useita eri metodeja läpi, joka monelle kokeneemmalle on itsestänselvää ja tuttua hieman sama kuin keskivertoduunarille esittelisi ruuvimeisselin "älä ihmeessä? onk tommosiikin?" mitä taas harmaasävyt ei silti ole.

tätä voi suositella myös mangasta kiinnostumattomille sarjakuvanteosta kiinnostuneille joilla ei ole taidekoulua, opistoa yms likimainkaan.

Niin, aina on niitäkin jotka ostavat ensimmäistä opastaan ja nimen omaan niille useimmat oppaat on suunnattu. Siksi on hyvin ymmärrettävää että pidempään harrastaneet valittavat siitä että oppaat ovat niin turhia tai jotenkin muuten huonoja.

[Curtvile]

Mangan värit tulee varmastikin myös hankittua vaikka itse suhtaudun väreihin kuten vesiväreihin: jätän muille.

Itse asiassa McCloud (Näkymätön taide) taas ei puhu välineistä oikein mitään. Itse taas en sitä laskisi sarjakuvapiirustusoppaaksi, vaikka sitä siihenkin tarkoitukseen voi käyttää.

koska eisnerin teoksia ei ole käännetty on se muotokielessä ja sen käsittelyssä superlatiivi, mutta välineistä ei tosiaan puhutaan juuri mitään.

Mangaa taikaa on sitten kai mennyt ohi. sarjakuvanpiirtäjän käsikirja on pintapuolinen ja alentuva.

taidekouluilla on etunsa ja niillä on isot varjopuolensakin, oppaita ja opetusta kaivataan ettei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta.

[PJ]

Onkohan siitä etua, että on toiminut/toimii sarjakuvaopettajana, kun analysoi oppaiden sisältöjä tai jopa lähtee luomaan uutta opasta? Luulisi ainakin olevan kokemusta oppilaista, heidän tarpeistaan, perustieto- ja taitotasosta jne.

[Reima Mäkinen]

Luulisi ainakin olevan kokemusta oppilaista, heidän tarpeistaan, perustieto- ja taitotasosta jne.

Niin se analyysi on sitten opettajan analyysi. Jokainenhan arvioi omasta näkökulmastaan. Akateemisella tasolla voidaan kiistellä metodeista ja siitä mitä pitäisi opettaa ja miten. Käsiteltävien asioidan tärkeysjärjestys riippuu tarpeesta. Kustantaja pyrkii maksimoimaan ostajakunnan tarjoamalla tavaraa joka vastaa mahodollisimman monen tarpeisiin. (Tämä on sitä kohderyhmän haarukointia) Silloin marginaalisemmat tarpeet eivät välttämättä tyydyty (kyseisellä tuotteella).

Yleensä opettamisessa on iso haaste saada selville juuri noita mainitsemiasi asioita. Ikä kertoo jotain mutta siitä eteenpäin, opettaja joutuu yleensä vain arvailemaan niitä tarpeita. Kirjanostajia puolestaan on tarpeineen joka junaan.

[Curtvile]

Reiman vastaus on aika tyhjentävä.
Opetussuunnitelma ei sellaisenaan ole valmis kirja/opasaihio.

Esimerkiksi tätä teosta voi suositella juuri tiukasti kategorisoiden mangatyyliin, mutta sanomalehti/strippipuolella siitä on rajatumpi hyöty.
Useimmat perusasiat ovat kaikessa sarjakuvapiirtämisessä hyödyllisiä.

eli tätä voisi mainiosti käyttää tukena sarjakuvaopetuksessa, soveltaen tai jos pelkästään niin näkökulma on kapeahko.
toisella lukukerralla silmiin kyllä pisti kopionti mallikuvien oikein-väärin osio: jos mallikuva piirretään kerran eri tavalla ja sitten vaan suurennetaan tai pienennetään mallikuva viereen "oikein" osuudeksi...

kritiikistäni huolimatta: levikiltään paras ja sisällöltään perusasiossa tärkeä opus. Jokainen piirtämään saatu sarjakuvanharrastaja/uusi tekijä on painonsa arvoinen kultaa.
se että on jotain mikä nopeuttaa oppimiskäyrää( lue poistaa kivuliammat kantapään kautta oppimiset)ja läpikäy tekniikoita välineiden suhteen on vain kaikkien valtava etu

[PJ]

Kohtahan tuo pukkaa kakkosta. Ja keskustelu saa jatkoa.

[Korro]

Eli suosittelette tämän kirjasarjan ostamista?

[PJ]

Kakkososan ilmestyminen varmistui. Herkkua on tarjolla jälleen tammikuussa 2010, jolloin Studio mangan kakkososa pärähtää Lehtipisteisiin.

[PJ]

Noni, nyt pitäisi olla tarjolla ainakin hyvin varustetuissa paikoissa.

[Curtvile]

Kohtahan tuo pukkaa kakkosta. Ja keskustelu saa jatkoa.

jep.

Osa neuvoista on kyllä hupaisia(ja HYVIN mangaan sidottuja).
ruutujen onnistunut-epäonnistunut jaottelu ja eritoten lopun "ammattilaisten mangatekniikoita" osuus joka aikaan sai astmaattista kohtausta lähentelevän naurunpurskahduksen.
Tyttömäisyys ja salaperäisyys sekä varsinkin, odottakaa tämä on hyvä: Näyttävä sisääntulo ja seksikkyys pistivät repeilemään.

mikäli nämä mangaan kohdistuvia ikäviä stereotypioita kasvattavat myötähäpeäosuudet skippaa voi tätä käyttää erittäin hyvin yleisesti sarjakuvanteossa.
Välineistöstä kerrotaan selkeästi perusteet ja jopa paperinukkehahmoja muistuttavista anatomia/liikeosioista on hyötyäkin, varsinkin jos on aloittelija.

hinta-laatusuhde on yhä oivallinen.