Studio Manga - sarjakuvapiirtäjän tehokurssi

[PJ]

Studio Manga on sarjakuvapiirtäjille suunnattu opas, joka esittelee seikkaperäisesti ammattipiirtäjien työskentelymenetelmiä. Sarjassa perehdytään sekä piirtämisen perusteisiin että edistyneempiin tekniikoihin.

Ensimmäisessä osassa esitellään ihmiskehon ominaispiirteitä ja piirtäjien välineistöä sekä syvennytään piirtämisen teknisiin yksityiskohtiin. Osia ilmestyy noin puolen vuoden välein yht. kuusi kpl. OVH 7,90.

Suomennoksesta vastaa Reima Mäkinen.

[Korro]

Tuleeko tämä opas ihan perus K-markettiin myyntiin?
(Tämä voi olla typeräkysymys mutta kysynpä silti.)

[hannu lipponen]

Heittäkää roskiin, menkää taidekouluun ja opetelkaa oikeasti piirtämään.

[tertsi]

Heittäkää roskiin, menkää taidekouluun ja opetelkaa oikeasti piirtämään.

Taidekouluun on vaikea päästä ja piirtämään oppiminen vaati kamalasti työtä. (Kaikki, Mulle, Heti, NYT= Piirränpä taidetta)

   

[hannu lipponen]

No heh, heh. Ollaan tästä varmaan ihan samaa mieltä. Piirtäminen vaatii verta, hikeä ja suolenpätkiä.
Tähän ikään asti kun on päässy, tajuaa, että mitään oikoteitä ei ole, se vaatii vaan vitusti treeniä. Enkä mä ole mielestäni oppinu vielä juuri mitään! Vielä ku jaksais suoltaa...ees jotain...

[Aura]

No, jos opas on laadukas niin eiköhän paperilta saa hyviä neuvoja ja ohjeita siinä missä elävältä opettajaltakin...

[Emppu]

Heittäkää roskiin, menkää taidekouluun ja opetelkaa oikeasti piirtämään.

Niin no, sivellinnatsikouluissahan melkein opetetaan muitakin välineitä. Pentel Brushpen on Jumala, ja jos sitä ei haluta oppia käyttämään, on vain puolikas ihminen, joka kuuluu kuolla pois sivellintä käyttävien eestä.

Mua silleen kyllä harmittaa, että mangaoppaat ovat saaneet tietyn säväyksensä, mutta oma hyöty, mitä niistä oon koskaan saanut, on ollut juuri kaikkea muuta kuin sitä ihte piirtämistä, juuri välineiden käyttöä, niiden vinkkejä, jne. Esmes en oo kyllä yhteenkään paremmin perustavanlaatuiseen digitaaliväritykseen perustuvaan kirjaseen törmännyt mitä Digital Manga Workshop oli.

[Markku Myllymäki]

Komppaan Auraa, joskin Hannu varmaankin tarkoitti oman näkemyksensa vähemmän tosissaan.

Mutta mikä tahansa, mikä saa porukan piirtämään on tervetullutta. Piirrettiin sitten mangustien tapaan, bedefiilistellen tai vaikka trikoot päällä.

Ei se laatu taida olla välineistä tai opastuksesta kiinni, enkä enää usko noihin suolenpätkiinkään. Harjoitus auttaa, mutta väkisin ei synny oikein mitään.

Anime-lehden mukaan tämän sarjan alkuperäisopukset ovat "Ultimate Manga Lessons"-opuksia, minulla niistä muutama onkin ja ne ovat mukavaa keskitasoa. Ei mitään ihmeitä luvassa siis, mutta ihan OK perusjuttuja.

edit: melkein hauska kirjoitusvirhe...

[Reima Mäkinen]

Mua silleen kyllä harmittaa, että mangaoppaat ovat saaneet tietyn säväyksensä,

Ai Suomessa vai yleensä? Tämä nyt kuitenkin poikkeaa aika paljon Christopher Hartin, ja Katy Coopen tuotannosta. Lähempänä ehkä Jan Kjaerin kirjoja. Ja mitä säväykseen tulee, niin oma uusi kirjani Mangan värit ei kyllä mielestäni muistuta juuri mitään aikaisempaa opusta. ...Että säväys sävyttyy ja laajenee.

Manga Studion kohdalla kannattaa taas huomata hinta ja suhtettaa odotukset siihen. Nuo sarjan kirjat on rakennettu sillee hassusti, että joka kirjassa on ihan basicia ja sitten edistyneempää asiaa. Tuskin nämä keltään päätä räjäyttää, mutta muutama itsellekin uusi oivallus on tullut vastaan per kirja. Sen verran olen piirustusoppaita harrastanut, että pidän tuota hyvänä saavutuksena. Näissä on myös selkeästi sellainen mangan ammattilaisuuteen tähtäävä ote (mitä monissa aiemmin suomennetuissa kirjoissa ei ole).

Sellaisenkin huomion tein että idän ja lännen lähentyminen näkyy näissä Manga Studiossakin. Ovat jo piirroksiltaan enemmän länsimaista tyyliä kuin esimerkiksi saman Graphic-Sha -kustantamon kymmenen vuotta sitten alkanut How to draw Manga -sarja. ...Josta tämä How to draw Manga - Ultimate Manage Lessons on siis tavallan uusien tekijöiden nykyaikaan päivittämä versio.

[Emppu]

Ai Suomessa vai yleensä? Tämä nyt kuitenkin poikkeaa aika paljon Christopher Hartin, ja Katy Coopen tuotannosta. Lähempänä ehkä Jan Kjaerin kirjoja. Ja mitä säväykseen tulee, niin oma uusi kirjani Mangan värit ei kyllä mielestäni muistuta juuri mitään aikaisempaa opusta. ...Että säväys sävyttyy ja laajenee.

Yleensäkin, itse vietän aikaani sen verran ulkomaalaisilla foorumeilla, joissa se eliitti on luonnollisesti niin vanhakantaista, ettei täällä onneksi niihin sfääreihin päästä. Siis pointtini tuossa lähinnä on se, että vaikka niissä on se sana "manga", ei tietenkään tarkoita automaattisesti, että se jotenkin vähäpätöisempi opus oisi.

[PJ]

Tuleeko tämä opas ihan perus K-markettiin myyntiin?
(Tämä voi olla typeräkysymys mutta kysynpä silti.)

Tätä menee ihan Lehtipisteen kautta joka kolkkaan (ok, ehkä vain hyvin varustettuihin K-kauppoihin) Tulee myös Infoihin, Akateemiseen...

[AnttiV]

No heh, heh. Ollaan tästä varmaan ihan samaa mieltä. Piirtäminen vaatii verta, hikeä ja suolenpätkiä.
Tähän ikään asti kun on päässy, tajuaa, että mitään oikoteitä ei ole, se vaatii vaan vitusti treeniä. Enkä mä ole mielestäni oppinu vielä juuri mitään! Vielä ku jaksais suoltaa...ees jotain...

Aamen

[Curtvile]

Oli sitten jo päätynyt, ei k-kauppaan vaan prismaan, josta otin mukaan ja luin läpi.

hyvää perussettiä, hakkaa keskiverto työväenopiston 20-40h sarjakuvanpiirtokurssin(mutta ei harvinaisia keskitasoa parempia kursseja).

Mitä suomenkielisiin oppaisiin tulee kirii pronssille mcCloudin jämerän opuksen ja Ahlqvist-Kutilan Piirrä sarjakuvaa jälkeen.
Ahokoivun sarjakuvanteko-oppaan niittaa vain keskittymällä tekniikkaan enemmän.
Sisältöähän ei voi opettaa, vain muotoa.

Osa neuvoista on loogisia harjoitus, toisto, "tee tee tee!!" ,osa yhtä idioottimaisia tyyliin "silmää ei saa piirtää näin, silmän voi piirtää vain näin" aha? no sepä hienoa, tule kertomaan päin naamaa sama ja käytän sinua g-teränä.
ja osa on koomisia(sivu 34 "nuorten miesten ja naisten manga Kasvojen ja vartalon mittasuhteet ja muodot ovat realistiset" kts. kuvat..joo-o)

hinta-laatusuhde on siedettävä, täkyjä ja vinkkejä on ja enintä osaa voi käyttää soveltaen sarjakuvaan ylipäätään.
Ei tarjoa mitään suunnattomia uutuuksia aiheeseen aiemmin perehtyneelle, mutta laajasta levikistä(saatavuus) ja käännöksestä plussia.

kuten muutkin teokset ei teroita riittävässä määrin sitä "ajattele omin aivoin ja sovella omiin töihisi" elementtiä, mutta käy selkeästi alkeet läpi mikä on etu aloittelijoille.

kumpa aiemmassa vertailussa mainitutkin teokset/oppaat olisivat saaneet saman maitokauppamyynnin.
näille "viivoittimenkäyttö"oppaille on tarve : jos aikoo rikkoa sääntöjä on ne osattava ensin.
On niitä jotka juoksivat ennen kävelemistä ja niistä hoosapettereistä(ei piikki kanssaturkulaiselle) ei ole kuin harmia.


 

[Reima Mäkinen]

Mitä suomenkielisiin oppaisiin tulee kirii pronssille ... Ahlqvist-Kutilan Piirrä sarjakuvaa jälkeen.

osa yhtä idioottimaisia tyyliin "silmää ei saa piirtää näin, silmän voi piirtää vain näin" aha?

Tässä on tosiaankin syytä ottaa huomioon että kyse on mangasta. Japanissa suurin osa sarjakuvailmaisusta on aika tiukkaan koodattua, mikä toisaalta vähentää yksilöllisyyttä, mutta toisaalta nopeuttaa ja helpottaa lukemista.

ja osa on koomisia(sivu 34 "nuorten miesten ja naisten manga Kasvojen ja vartalon mittasuhteet ja muodot ovat realistiset" kts. kuvat..joo-o)

Kyllä sitä kuvaa voi hyvin luonnehtia realistisesti. Ainoastaan nisen bosat ja silmät on jotain 20% suuremmat kuin normaalilla ihmisellä.

hinta-laatusuhde on siedettävä, täkyjä ja vinkkejä on ja enintä osaa voi käyttää soveltaen sarjakuvaan ylipäätään.
Ei tarjoa mitään suunnattomia uutuuksia aiheeseen aiemmin perehtyneelle, mutta laajasta levikistä(saatavuus) ja käännöksestä plussia.

kuten muutkin teokset ei teroita riittävässä määrin sitä "ajattele omin aivoin ja sovella omiin töihisi" elementtiä,

Tuo väite ei mielestäni koske Mangan harmaasävyt eikä Mangan värit kirjoja. Kritiikit tukevat jääviä mielipidettäni. Omat kirjani ovat käytännössä pienten painosten oppaita. Edellinen ei ole niin suosittu kuin olin toivonut ja saa nähdä kuinka uutukaisen käy.
Oppaan kirjoittajan kannalta asia on myös ongelmallinen. Uskon että monet lukijat ovat hyvinkin tyytyväisiä step by step -ohjeisiin. Sitä kautta on helppo tuottaa aloittelevalle tekijälle onnistumisia. Pohdiskelevampi ja eri asioiden puolia valottava teksti muuttuu helposti turhankin ympäripyöreäksi. (Fiksua tyyppiä ei sitäpaitsi edes tarvitsisi kehoittaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja tampion lähestymistapa ei välttämättä kehoittamalla muuksi muutu  ) Itse pyrin ratkaisemaan luovuuteen kannustamisen esittelemällä mahdollisimman laajasti eri vaohtoehtoja sekä erikoisiakin ratkaisuja. Muistaakseni myös Marin kirja on sangen innostava (esimerkiksi persoonallisten piirrostensa ansiosta).

Manga Studion lopusta löytyvä luku 3. Ammattilaisten mangatekniikoita on mielestäni hyvä ratkaisu. Tuollaisten eri keissien avaamisen luulisi olevan avartavaa luettavaa jokaiselle. Paitsi että siellä puhutaan tekniikasta, esimerkit avaavat myös japanilaista tapaa ajatella ja tulkita kuvia.
Sama systeemi löytyy muidenkin osien lopusta.

[Curtvile]

Reima, Mangan värejä en ole lukenut mutta mangan harmaasävyt on mainio opas siinä mitään mutta yleisenä sarjakuvanteko-oppaana se ei toimi.
Sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettukaan, kuten ei rasterikalvoakaan.
tämä ei tarkoita etteikö se olsii mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä
(toim. huom. yksinomaan rastereilla tehty sarjakuva olisi aika vänkä)

tämä ja mainitut Ahokoivu, Kutila&Ahlqvist, Ilpo Koskelan lehdykkä, McCloud ovat yleisiä sarjakuvan muoto ja teknistä kieltä läpikäyviä oppaita.
Oppikirjoja.
Näiden lisäksihän on suomeksi toriyaman piirrä mangaa Katy coopen vastaava ja egmontin piirrä ninjoja Hartin shojo-, shounen-, gootti-, keiju-setti ja sitten enää se yksi sarjakuvantekijän opas josta haluaisin pitää pääni kiinni koska saatan järjestää itseni syyteharkintaan kertoessani siitä mielipiteeni.

Mangan harmaasävyt on minusta arvokas lisä niin sarjakuvanpiirtäjille kuin kirjoittajillekin, mutta kolmen läpiluennen jälkeen en osaa silti pitää sitä sarjankuvanteko-oppaana vaan enemmän jyrsinsorvina.
Hemmetin käytännöllinen työkalu, mutta vasta kun hallitsee tavalliset yleisemmät työkalut jotenkin.

tässä oppaassa käydään useita eri metodeja läpi, joka monelle kokeneemmalle on itsestänselvää ja tuttua hieman sama kuin keskivertoduunarille esittelisi ruuvimeisselin "älä ihmeessä? onk tommosiikin?" mitä taas harmaasävyt ei silti ole.

Jos väännät kuvan muotokieltä, koodausta ja kerrontaa ja perustyökalujen: lyijäri, tussi, sivellin, markkeri, kuitukärki, hiili, raapeterä jne. oppaan asia on eri.

tätä voi suositella myös mangasta kiinnostumattomille sarjakuvanteosta kiinnostuneille joilla ei ole taidekoulua, opistoa yms likimainkaan.
jos sarjakuvanteko jää vain normikoulujen kuvaamataidon opettajien vastuulle voidaan ainakin tämän maan osalta kaikki toivo heittää iäksi.
Niiden vajaan tusinan opettajan anti ei riitä.

ps. Piirrä sarjakuvaa on kokoaan jämerämpi opus.
ps.ps: 20% isommat? olen seurustellut useamman...täyteläisen naisen kanssa, joista muutama on liki lihaksi tullut Powergirl ja nuo  ryntäät sivun 34kuvassa ovat realismia ainoastaan aikuisviihteen silikonipohjaisessa maailmassa eikä se selitä niitä silmiä silti.