J.Vehnä: Hieno sarjakuva!
Kiitos kommenteista. Kai tohon täytyy sen verran vastata, että kovasti kokeelliselle linjalle lähdin sarjakuvaa tehdessä ja vielä muunsin tuota loppua aika paljon tekovaiheessa. Kaksi sivua ennen Kaboomia tehtiin viimeiseksi aika kiirreessä enkä mielestäni saanut niitä toimimaan ja Kaboom ja väkivalta sivu taas jäivät ehkä hieman irrallisiksi ja varmasti erottuvat tyylillisesti liikaa muusta. Se loppu tuotti kyllä kovasti ongelmia ja en tiedä onnistuiko se aivan. Ehkä mentiin vähän liiankin äärimmäisyyksiin. Kuitenkin tuohan tehtiin lähinnä siksi, että pääsee tekemään jotain aivan muuta. Kai tuossa jonkinlaista tyylillistä kokeiluakin oli vaikka eihän minulla mitään omaa tyyliä sinällään ole.
Niin ja se käsitarina syntyi yhtenä perjantai iltana kun olin siltä erää täysin kyllästynyt piirtämiseen (viikon äheltämisen jälkeen) ja sitten tuli tarve tehdä jotain muuta ja piirsin tuon sarjakuvan saman tien valmiiksi.
Vaikka oikeissa töissä (joita on siis Alainia lehti - joka ei ole tarinallisesti noin yllättävää) luotankin mielummin muihin kuvittajiin niin ajattelin nyt kuitenkin seuraavaksi harjoitella mahdollisimman viimeistellyt kuvan tekemistä niin, että kuva hiotaan ihan loppuun asti. Tästä lisää sitten jonkun ajan kuluttua luonnos osiossa.
Niin ja laitetaan vielä ihmisiä ihastuttamaan (?)alkuperäinen käsikirjoitus:
-----------------------------------------------------------------
Synopsis
Mies astuu junaan syrjäiseltä mutta vilkkaalta asemalta. Päästyään väkijoukon läpi hän tapaa naisen - entisen koulutoverinsa jota hän ei ole nähnyt pitkään aikaan. Naine alkaa kysellä kuulumisia. Mies kertoo olevansa hyväpalkkaisessa duunissa virastossa. Nainen kehuu että hienoa. Sulla on kunnon duuni ja kaikkea. Mies sitten purkautuu, että ei se niin hienoa ole kun minustahan piti tulla lentokonesuunnittelija ja kaikkea. Ei elä sitä unelmaa, mistä mies ja nainen on puhunut joskus kouluaikoina.
Sillä välin joukko lentäviä junarosmoja laskeutuu katolla ja ryhtyy poramaan reikää junan kattoon.
Seuraavaksi miehen ja naisen välinen keskustelu siirtyy siihen, että onkos sitä jo tullut mentyä naimisiin. Kumpikaan ei ole. Seuraa pitkä hiljaisuus, jonka aikana pitäisi vihjailla, että nämä ystävykset olivat enemmän kuin ystäviä kouluaikoina, mutta mihinkään vakavampaan ei ryhdytty. Tarjoilija tulee myyntikannikkeen kanssa keskeyttämään hiljaisuuden. Mies kysyy että entä nainen… mitä hän tekee. Onko hän päässyt kiinni unelmiinsa ja ryhtynyt arkkitehdiksi (tai joksikin vastaavaksi. Lehtitoimittaja voisi olla hyvä).
Kun tarjoilija on poistumassa seuraavaan vaunuun lentävät junarosmot hyökkäävät vaunuun. Nainen muuttuu hyörygolemimechatappokoneeksi joka listii raivon vallassa ilkeet ryöstävät. Nainen istahtaa ja selittää, että ei. Hän päätti ryhtyä harjoittelemaan taistelua että hänestä tulisi rohkeampi. Hän olisi joskus tahtonut sanoa jollekin, että rakasti tätä mutta ei uskaltanut.
Lopuksi sanoo, että ei siitä ollut hyötyä. EI hän vieläkään uskalla sanoa….
Pitkän hiljaisuuden jälkeen mies sanoo, että ei hänkään.
