Nyt kun Guibertin The Photographer on päässyt englanninkielisessä maailmassa oikein myyntilistojen huipulle, lienee sopivaa avata tekijälle oma aihe. Ei tämä oikein enää tuonne Sotasarjakuvat-ketjuunkaan mahdu ja Luettua-ketjussa tästä hehkuttaminen tuntuisi kovin mitäänsanomattomalta.
The Photographer on upea teos.
Aikaisempi Alan's War alkoi hyvin mutta näivettyi loppua kohden, juttu ei jaksanut kantaa, päähenkilön edesottamukset eivät olleet lopulta erityisen kiinnostavia. The Photographer perustuu samalla tavalla jonkun toisen kertomuksille omista kokemuksistaan, mutta tällä kertaa resepti on täysosuma.
Valokuvaaja Didier lähtee Neuvostoliiton miehittämään Afganistaniin kuvausreissulle Lääkärit ilman rajoja -järjestön työntekijöiden kanssa. Sarjakuvan sekaan on upotettu Didierin valokuvia, yhdistelmä joka toimii yllättäen erinomaisesti, piirrokset ja valokuvat täydentävät toisiaan, osana sarjakuvakerronnan virtaa yksittäiset otokset paljastavat itsestään ja kuvaushetkestään huomattavasti enemmän. Itse kerronta on melko korutonta, tunnelma on juuri sellainen kuin kuuntelisi jonkun kertovan kokemuksistaan. Tapahtumissa on dramaattisuutta, mutta ne tuntuvat todellisilta, kirja onnistuu olemaan samanaikaisesti arkinen ja vähäeleinen mutta myös tunteellinen ja väkevä.
Päähenkilö Didier on hyvin inhimillinen. Reissu Afganistaniin ja takaisin ei suju ensikertalaiselta kuin tanssi. Tekijöiden kunniaksi tarina kattaa myös äärimmäisen vitutuksen, esimerkiksi kun Didieriltä palaa proput kehnojen oppaiden takia. Ja kaikkeen käytetään aikaa, kerronnassa ei hosuta, tapahtumien annetaan kiertyä auki omalla, eletyllä tahdillaan. Triviaaliin keskusteluun muiden ranskalaisten kanssa käytetään suunnilleen yhtä paljon tilaa kuin niihin jännittävämpiinkin tapahtumiin.
Jos on elämä Afganistanissa kovaa ranskalaisella valokuvaajalla, sitä kovempaa se on paikallisilla. Varsinkin lapset ovat sodassa kärsivänä osapuolena. Hevosillakaan ei ole helppoa. Kirja on täynnä kauheuksia kauheuksien perään. Osa kirjan viehätyksestä varmasti syntyy siitä että Afganistan oli ja on edelleenkin hyvin kaukainen ja vieras paikka. Lukuelämys on hyvin vangitseva. Siinä missä Alan's Warin kolmas osa/luku näivettyi kasaan, tämä ottaa lisää vauhtia - Didier lähtee paluumatkalle yksin. Kirjan huippukohta on kirjaimellisesti vuorenhuipulla. Kerronta, piirrokset ja lopuksi valokuvat nivoutuvat saumattomasti yhteen. Upeasti toteutettu kohta.
Guibertin graafinen tyyli muistuttaa suttuista Tinttiä, varsinkin se voi tulla mieleen kivisistä maisemista ja kuvakulmista, seikka johon viitataan kirjassakin. Afganistanin karuus sopii Guibertille, jonka piirrostyyli keskittyy ihmisiin. Jotkin ruudut kirjassa ovat yksinkertaisuudessaan upeita, pelkästään jokin henkilön asento tai ele saattaa olla aivan hurmaava detalji.
En keksi The Photographerissa oikein mitään vikaa. Päinvastoin, se onnistui toistuvasti yllättämään. Harvoin sarjakuva onnistuu enää tekemään minuun sellaista vaikutusta kuin The Photographer, jotenkin sitä on liian paatunut, liian kyyninen. Mutta tämä oli jotakin UUTTA. Didierin kokemus välittyy ja sen suuruus säilyy. Tämä ei johdu pelkästään siitä että tarina on jo valmiiksi iso, vaan ehdottomasti onnistuneesta toteutuksesta, joka ei vuoda tarinan aineksia ylt'ympäriinsä, vaan esittää ne johdonmukaisesti ja harkitusti. Se jos mikä on hyvää kerrontaa.
Kerrassaan mainiota. Voin vain vilpittömästi ihailla ja taputtaa. Se että tällainen teos vielä myykin, se tuntuu jotenkin aivan käsittämättömältä. Luultavasti se on se aihe ja Afganistan, eikä niinkään se korkea taiteellinen taso, mutta silti. Hienon kirjan saavat käsiinsä, vaikka olisivatkin vain sunnuntailukijoita.
Englanninkielinen, First Secondin julkaisema kirja kokoaa kaikki kolme ranskankielistä osaa yhteen, kirja on yli 270 sivua pitkä, nelivärinen, koko suurempi kuin A4. Jostain syystä Bookdepositoryn hinta tälle on silti vain 12,90 euroa.
Aihe: Emmanuel Guibert (Luettu 2361 kertaa)