Tuttuahan tuo on, kaikenlaisen kuvataiteen osalta. On se ihme, että kun kerran on käsistään laskenut kelvollisen teoksen (kuulun tuuritaitelijoihin), niin hetikohta ollaan kyselemässä josko piirtäisin sitä ja tätä.

Ja kun viimeaikoina on harvoin piirtänyt mitään vaativaa, niin sitä jälkeä ei todellakaan synny. Tässä käärmeenpesässä pyörii myös henkilökohtainen taiteellinen kunnianhimo. Sitten kun on jotain saanut paperille aikaiseksi, niin tilaaja tulee "Ai kun on hieno, miten sä osaat...", vaikka itte tunkisin sen työn ja kynät perässä saunan uuniin.
Varsinkin jos niitä piirroksia pyydetään lahjaksi niin alkaa stressitasot nousemaan. Itse en kyllä millään haluaisi tuputtaa töitäni lahjaksi kenellekään. Makuja on niin monia, jos lahjan saaja valitsisi mielensensä itse onnistuneiksi katsomistani töistä olisi kaikki hyvin. Tällä tuottavuustasolla se vain on mahdottomuus. Onneksi sukuun ei ole tullut yhtäkään henkilöä joka olisi päättänyt säästää jo vuosia lahjakuluissa antamalla lahjaksi omia taideteoksiaan, seinällehän ne pitäisi kuitenkin laittaa ihan kohteliaisuussyistä.

Kaikesta tästä huolimatta minun pitäisi tehdä kolme kpl ylioppilaskortteja (2 erilaista mallia) ja jotain tauluksi käyvää kummitädille 50v-lahjaksi. Aikaa on 2 viikkoa. Ja meinasin vielä tehdä sen sarjiksen kvaakkiin.

Noissa korteissa olen viimevuosina lähtenyt kuvituksissa reippaasti kohti vapaa-assosiaatio + terveisiä Absurdistanista tyyliä. Siten voi helpommin löytää innostuksen sen kuvan tekemiseen, sen idean kehittäminen sitten on taas tuskallisempaa. AARGH!