Mulle henkilökohtaisesti Hollen työ toi erään lapsuuteni sadun mieleen.
Siinä kalat (mm. hauki) lähtivät jalat itseään taiottuaan tarpomaan.
Taisivat hakea jotakuta toista kalaa...
Tämän vuoksi tuo on noista lempparini...
Wildellä itse vitsi oli melko perinteinen, mutta satumainen, haaveen ja todelliisuuden erottava kuvaus teki siitä mielenkiintoisen.
Jampuran toinen työ oli myös pirun hieno, pidän alcemylla leikittelyistä. Mutta vaikka on järjelleni selvää, että hunnit ovat valloittajia, ja ne valloittavat, ja kyseessä on tuolloin valloitus, olisi tuota pitänyt korostaa enemmän...