Olen lukenut Aivopähkinän tähän mennessä kahdesti, eikä se tosiaan ole täysin auennut vielä. Tuskin aukeneekaan, tuntuu että osa hahmoista olisi ollut pakko tuntea jo ennalta. Juonen ohjauksessa oli melko rento ote, mutta graafinen toteutus ykkösluokkaa. Vähän kuin katselisi jotain 1950-luvun Maigret-filmatisointia ilman tekstejä.
Mitä tulee väkivaltaisuuteen, se tuntuu jotenkin ylikorostuneen lukijoiden mielissä, eihän sitä lopulta niin paljon tässä ole - Franquinkin olisi varmasti mennyt ohi, jos olisi voinut. Charles Dupuis oli hänellä porttivahtina. Erotiikkaa ei taas katolisen maan legitiimeissä sarjakuvissa voinutkaan olla olemassa.