Mutta välittääkö kukaan tuollaisista hahmoista?
Taustarakennelma on ihan hyvä, mutta kenen näkökulmasta juttu kerrotaan?
Voisiko olla joku jengiin liittyvä nuorukainen, joka käy läpi omia initaatioriittejä tappamisineen ja muine kauhutekoinen? Kuinka pitkälle hän joutuu menemään, mitä valintoja tulee eteen, sisäisen monologin kautta voisi valottaa sitten ajatuksenkulkua.
Taustalla sitten purkautuisi tuo iso kuvio, mutta jotain koskettavuutta ja henkilökohtaisuutta tarinaan pitäisi saada -- muuten se on turha. Agentit ja pomot olisivat sivuhenkilöitä.
Tarinaan kuuluu myös takaumia (entiseen elämään) ja muita kerrontaa syventäviä asioita. Sitten voisi olla se paras kaveri, tyttöystävä tai jotain, jonka kanssa voi keskustella (ja kertoa lukijalle juttuja.)
100 Bullets on hieno sarjakuva juuri tämän takia, siinä on iso, ihan älyttömän iso juttu taustalla, mutta kaikki kerrotaan henkilöiden kautta. Se on pitkä tarina, mutta tarjoaa hyvää oppimateriaalia lyhyemmänkin jutun kertomiseen. Vaikka ne ÄksYsissä olleet jaksot.