Vanhanaikainen tyyli

[sarja]

Olen itse kiinnostunut kirjamaisesta sarjakuvasta. En tiedä, miksi tyyli kiinnostaa minua. Siinä on vain jotain, joka viehättää minua. Muutenkin pidän vanhanaikaisesta kerrontatyylistä.
Miltä tuo tyyli mahtaisi näyttää tänään. Olen pohtinut asiaa usein. Kysyn usein itseltäni kirjoittaessani tarinoita, että: Voiko kirjoittaa vanhanaikaisella tyylillä, mutta olla silti uudenaikainen.
Ihailen vanhempien sarjakuvien ruutukokoa. Valitettavasti enää harvoin sarjakuvia julkaistaan isommalla ruutukoolla. Mielestäni Suomi-Korkeajännityksissä on juuri sopiva ruutukoko.
Olen pohtinut kirjojen kansia. Usein olen ajatellut, että miltä teos näyttäisi nykyisin, jos sen kannet muistuttavisivat 30-40-lukujen jännityskirjoja. Jukka Murtosaari on onnistunut tekemään todella hyvää työtä Outsiderin Ben Huronin testamentin  kansikuvittajana. Täytyy sanoa, että pidän Jukan kansikuvitusta parempana kuin teoksen alkuperäistä kantta.

[JJ Naas]

Hyvin kerrottu ja piirretty tarina on hyvin kerrottu ja piirretty, ei kai siitä muuta voi sanoa. Jos sarjakuva on tarkoituksella piirretty retrotyylillä niin se kyllä vaikuttaa tulkintaan tavalla tai toisella. Joko siitä hakee syvällisiä merkityksiä tai tiedostaa että se on vain pintaa "Hei, vähäx piirrän retrosti, lol". Nuo vanhat sarjakuvathan kuitenkin ovat ilmestymisaikanaan olleet uusinta uutta ja tätä päivää. (En tiedä piirrettiinkö vaikka 1940 -luvulla koskaan tietoisesti jäljitellen retrohengessä jotain 1800 -luvun lopun tyyliä. ) Mutta vaikka vaikka miten hyvin onnistuisi omaksumaan vanhan tyylin, sitä luetaan kuitenkin eri tavalla kuin luettiin niitä esikuvasarjakuvia omana aikanaan.

Minä arvostan teknisessä mielessä retrotyylien hallintaa ja pidän niistä kuvituksissa ja maalauksissa, mutta sarjakuvia lukiessa saan niistä ihottumaa. Niissä on aina sellaista turhanpäiväistä silmääiskevän kikkailun makua joka hukuttaa tarinan alleensa. Poika kulta *Aargh! Ihtyoolisalvaa äkkiä!*

[Reima Mäkinen]

Joo, retrotyyli tuottaa noita JJ:n kuvaamia ongelmia. Mutta jos puhutaan ruutujen koosta, niin tekisi mieli väittää että nimen omaan kaupalliset ja taloudelliset seikat ovat kutistaneet ruutuja. Varsinkin sanomalehdissä tämä on totuus jolla ei tarvitse edes spekuloida.

No, eurosarjojen ruutukoko ei ole tainnut kauheasti heitellä (albumit ovat pysyneet saman kokoisina ja 3- tai 4-ruuturivisinä) ja Japanissakin on pokkareita tehty aina, mutta ylipäätään taskaritrendi ja Sanomalehtien sunnuntaisarjojen kutistuminen on tuskin ollut sarjakuvantekijöiden taiteellisten ambitioiden toteutumaa.
Korkkareissahan ongelmaa yritetty ratkaista vähentämällä ruutujen määrää/sivu radikaalisti. Mutta se nyt ei sit taas ole juuri ruutujen vähyyden vuoksi kaikkein ideaalisin ratkaisu jokaiselle kertojalle.