Miyazakin Laputa

[Lurker]

Miyazakin uusin herättää närää Japanissa - mutta kerää katsojia.

HS: The Wind Rises (Kaze Tachinu) kertoo nuoresta insinööristä, Jiro Horikoshista, joka uneksii lentokoneen rakentamisesta ja lentämisestä mutta herää sodan kauhuihin.

[J Lehto]

Katos kahos. Minä kun luulin että Ponyon piti olla se viimeinen elokuva. No ei se ehkä kovin näyttävä uralopetus olisikaan ollut, joten mahtava homma!

Ja näköjänsä Isao Takahatalta (joka on tietyllä tapaa Miyazakiakin parempi tekijä) tulee myös uusi ghibli. 

Sedät jaksaa heilua..

[Jari Lehtinen]

Pappa-Miyazaki on tehnyt viimeisen elokuvansa jo neljä kertaa. 

Herättää ristiriitoja missä nyt herättää. Tyypillinen Miyazaki: lentohärveleitä ja rakkautta. Bonuksena ensimmäinen koskaan Ghibli-filmissä nähty kahden aikuisen hahmon suudelma.

[J Lehto]

Niinpä, taisipa se Mononoke Hime olla myöskin grande finale. Onneksi meni tekemään vielä Liikuvan Linnan, joka on Totoron ja Kikin ohella kärkikolmikkoa.

^ja laitetaan vielä toinenkin väärä mielipide: Laputa ja Nausicaa ovat helkkarin tylsiä lässyleffoja, Sherlock Koira-osastoa 

[äyni]

Niinpä, taisipa se Mononoke Hime olla myöskin grande finale. Onneksi meni tekemään vielä Liikuvan Linnan, joka on Totoron ja Kikin ohella kärkikolmikkoa.

Mitenkäs Henkien kätkemä?

Ja näköjänsä Isao Takahatalta (joka on tietyllä tapaa Miyazakiakin parempi tekijä) tulee myös uusi ghibli. 

Tulikärpästen hautahan on aivan huippu, mutta mitenkäs nuo muut? Tosin tulikärpästen hauta aiheuttaa itselleni huikean tunnemyrskyn jo pelkästään kun ajattelen sitä. Ei mikään muu elokuva ikinä ole tehnyt moista. Pelkästään sen krediiteillä pääsee kyllä minun listallani aika korkealle.

[J Lehto]

Tulikärpästen hauta on hieno, mutta Ponpoko räjäyttää tajunnan. Mahtikiveksillä varustetut supikoirat järjestävät kunnon psykedeliashown jne.

Henkien kätkemä on Miyazakin keskikastia: alkupuolella upeita oivalluksia ja tunnelmia, mutta alkaa puolivälin jälkeen laahaamaan.

[Jari Lehtinen]

Tulikärpästen hautahan on aivan huippu, mutta mitenkäs nuo muut?

Omohide Poroporo on paras.

[Doctor Phantomizer]

HS: The Wind Rises (Kaze Tachinu) kertoo nuoresta insinööristä, Jiro Horikoshista, joka uneksii lentokoneen rakentamisesta ja lentämisestä mutta herää sodan kauhuihin.

Tässä olisi elokuva, joka antaisi hyvän syyn kirjoittaa käännösversio Edu Kettusen Lentäjän poika kappaleesta, ja laittaa se tuohon teemakappaleeksi. Sopisi varmasti kuin nakutettu! Kappale kuvaisi muutenkin Miyazakin elokuvia hyvin. Haaveilijoita, jotka haluavat lentää. Kuvaus sopii aika hyvin myös Miyazakiin itseensä dokumenttien pohjalta.

Minä olen aina pitänyt lentämisestä, sekä kyseisestä kappaleesta, joten Miyazaki sopii yhdistelmään kuin nakutettu.

[äyni]

Tulikärpästen hauta on hieno, mutta Ponpoko räjäyttää tajunnan.

Omohide Poroporo on paras.

Minun on vaikea kuvitella, että kumpikaan näistä (sen paremmin mikään muukaan elokuva) kykenisi tarjoamaan samanlaista syvää tunne-elämystä kuin Tulikärpästen hauta. Se on kuitenkin piirre elokuvassa, jota arvostan kaikkein eniten.

[J Lehto]

Minun on vaikea kuvitella, että kumpikaan näistä (sen paremmin mikään muukaan elokuva) kykenisi tarjoamaan samanlaista syvää tunne-elämystä kuin Tulikärpästen hauta. Se on kuitenkin piirre elokuvassa, jota arvostan kaikkein eniten.

Olet aivan oikeassa, sehän on hyvin vangitseva ja vaikuttava elokuva. Oma sydämeni sykkii kuitenkin enemmän fantasian puolelle animaation ollessa kyseessä.

Takahata on paljon varmaotteisempi ja näkemyksellisempi ohjaaja kuin Miyazaki, jolla on tapana vähän huojahdella. Jossain olikin että Takahati on varsinainen Ghiblin sielu, ja ilman häntä Miyazaki tekisi vain esipuberteettisia lentokoneleffoja.

[VNaomi]

Odotan varovaisen innostuneena Takahatan elokuvaa. En pitänyt Tulikärpästen haudasta yhtään, mutta Takahatan aiemmin ohjaama TV-sarja 3000 Leagues in Search of Mother (tai vain Marco) on mestariteos.

[äyni]

Olet aivan oikeassa, sehän on hyvin vangitseva ja vaikuttava elokuva. Oma sydämeni sykkii kuitenkin enemmän fantasian puolelle animaation ollessa kyseessä.

Ehkä kyllä minullakin, mutta poikkeukset ovat toki tervetulleita.
Itse koen tuon Tulikärpästen haudan niin voimakkaasti, että en sitä kykene oikein katsomaan. Pelkkä sen ajattelukin nostaa palan kurkkuun.

Mutta ehdottomasti pitää noihin muihinkin tutustua. Suurin osa näkemästäni animesta on minusta lähinnä tylsää, joten en ole kamalasti viitsinyt tutustua. eikä ilmeisesti lähipiiristänikään löydy ko. elokuvien tuntijoita.

[Jari Lehtinen]

Minun on vaikea kuvitella, että kumpikaan näistä (sen paremmin mikään muukaan elokuva) kykenisi tarjoamaan samanlaista syvää tunne-elämystä kuin Tulikärpästen hauta. Se on kuitenkin piirre elokuvassa, jota arvostan kaikkein eniten.

Omohide Poroporo ei tarjoaisi tunne-elämystä...? Tulet yllättymään. Tai sitten et. Mistä sen tietää.

Jäi muuten huomauttamatta, että Kaze tachinussa miespääosaa näyttelee muuan Hideaki Anno.

[Jari Lehtinen]

Anno haluaa Naushikan jatko-osan. Hayao ei ole aivan samaa mieltä.

http://kotaku.com/nausicaa-2-sure-seems-like-it-could-happen-1177081646

[äyni]

Omohide Poroporo ei tarjoaisi tunne-elämystä...? Tulet yllättymään. Tai sitten et. Mistä sen tietää.

En epäile, etteikö tarjoaisi.
Mutta kun minä itkeä pillitän Tulikärpästen haudan läpi alusta loppuun ja olen surkeana seuraavat kaksi päivää, niin on oletettavaa, että elokuva ei tuota vastaavaa reaktiota.
Tämä ei siis tarkoita, etteikö se voi tuottaa, vaan että tietämättömän typeryksen oletus on, että näin ei kävisi.