Omistin aikoinaan Seuroja (Ja Apuja ynnä Viikkosanomia, löytyivät setäni ostaman talon vintiltä v. 1979) vuodelta 1966 eikä niissä ollut ainuttakaan Titua. Irtileikatut sarjakuvat ovat yhä tallella ja olisin kyllä Titutkin leikannut jos niitä olisi ollut.
Vanhin kokoelmastani löytyvä
Titu-leike/kopio on kuvasarja vuodelta 1966 (en merkinnyt ylös mistä lehden numerosta). Sen 6 ruutua peittävät noin 2/3 sivua. Aika paljon tekstiä ja muutama puhekuplakin.
Vesan viestiä täydentäen Titu-kokoelmat ovat:
Valitut vitsaukset (Mainoskartio 1974)
Kootut kuplat (Yhtyneet Kuvalehdet 1979)
Hyvä Suomi (Gummerus 1981)
Ainoastaan Koottujen kuplien takakannessa on hieman toimituksellista tekstiä - sekin täysin epäinformatiivista.
Vuonna 1979 ilmestyneessä Parhaat pilapiirtäjämme -kirjassa sen toimittaja
Olavi Järvi kirjoittaa: "
Suur-Seuran Titulointia -naurupeili on jo viidentoista vuoden ajan heijastellut sekä sielumme naamaliikkeitä että meitä ympäröivän yhteiskunnan hassunkurisia kuvioita."Lehden nimi oli tosiaan välillä Suur-Seura.
Pitkään vallalla ollut (ja edelleen sitkeästi pyristelevä) sarjakuvan määritelmä saattoi tulla siitä Luccan seminaarista jossa Yellow Kid määriteltiin ensimmäiseksi sarjakuvaksi. Tämän
Kaukoranta lienee tuonut Suomeen, ja sen mukaan sarjakuvan pitää olla useamman kerran laajalevikkisesti ilmestynyt pläjäys jossa on aina sama päähenkilö(t) ja mielellään myös puhekuplia.
Tällä siis rajattiin ns. protosarjakuvia ulos. Tuo määritelmä tuntuu kuitenkin ahdistavalta sillä se ei ota kantaa esim. albumi-muotoon (tai kuvakirjamaisiin sarjakuviin) ja rajaa siten myös useita nykysarjakuvia pois piiristään. (Alkup Kaukorannan teksti löytynee Sarjakuvat -kirjasta ja uutta sarjakuvan määritelmää on mietitty Kvaakissa toisaalla.)
Titu -kokoelmat ovat kaikki pilakuvakirjan henkisiä. Se saattaa johtua siitä että 1960- ja 1970-luvuilla kaikki sarjakuvaan viittaava koettiin meillä yleisesti yhtä kiinnostavaksi, ja viehättäväksi kuin paiserutto tai hammaslääkärissä käyminen. Sarjakuvantekijät olivat tuolloin lehtityöläisten paarialuokkaa ja tulkintani mukaan juuri tästä syystä moni (Titu, Hurmerinta, Kari, ym.) viilasi ilmaisuaan pilakuvan suuntaan. Siinä myös palkkaus oli lähempänä inhimillistä kohtelua.