Toimintakohtauksen piirtäminen ja luominen

[Jonir]

Miten saada mielekkyyttä sarjakuvan toiminnallisiin osuuksiin?
Miten aloittaa kohtaus?
Joka liike erikseen vai Spawn-patsastelua pariin sivuun ja se on siinä?

Katselin useita liikkuvilla kuvilla varustettuja toimintakohtauksia mutta olen tekemässä omaa sarjista jonka Prologi on toimintakohtaus, pituus noin 10 sivua mutta en tiedä mitä siinä pitäisi tapahtua.
Vinkkejä saa jaella ihan noin yleiselläkin tasolla, ja muuten: Teen sarjakuvaa, en mangaa tai 'länsimaista' sarjakuvaa joten tyylillä ei ole niin väliä ainakaan minulle.

[AapoK]

Kannattaa tarkkailla eri piirtäjien tekemiä ratkaisuja toimintakohtauksiin. Itse pidän "leikatusta" tyylistä, jossa erilaisilla lähikuvilla ja varsinkin kuvakulmilla on ratkaiseva rooli, tyyliin:

1. ruutu: silhuetti juoksevista miehistä
2. ruutu: lähikuva huutavasta miehestä (yksi juoksijoista)
3. ruutu: suuri tilanneruutu missä yksinäinen mies juoksee pakoon takaa-ajajia
jne.
Tavallinen Bang-bang-Aagh on aika tylsää sellaisenaan patsasteluineen, mutta juuri tuollaisella elokuvamaisella suunnittelulla saa eloa kohtaukseen kuin kohtaukseen.

[JJ Naas]

Hyvä aihe. Hyvin tehdyt toimintakohtaukset ovat hunajaa sielulle.

Jännittävässä ympäristössä tapahtuva kekseliäs taistelukoreografia yhdistettynä mielenkiintoisiin aseisiin ja vastustajiin on mielestäni tärkeää, ja ne pitää vetää niin maksimiin kuin voi, nopeasti hahmottuvan ja luontevasti etenevän rytmtyksen rajoissa. Jos rytmitys ja selkeys kärsii niin myös kaikki muu muuttuu yhdentekeväksi. Kuvakulmakikkailu on tärkeää, mutta sen kanssa pitää olla varovainen ettei muutu liian sekavaksi. Toisaalta liian jähmeät kuvakulmat pilaavat parhaankin taiston.

[Curtvile]

Miten saada mielekkyyttä sarjakuvan toiminnallisiin osuuksiin?
Miten aloittaa kohtaus?
Joka liike erikseen vai Spawn-patsastelua pariin sivuun ja se on siinä?

Riippuu mitä haet toimintakohtauksella. Jos ymmärsin oikein haluat aloittaa in media res, hienostelematta: keskeltä toimintaa määrittäen hahmot meille heidän tekojensa kautta.

Kuvakulmia rajaamalla voit joko "siistiä" väkivaltaisuutta tai samaa soveltaen siirtämällä sen kuvakulman ohi, korostaa sitä koska lukijoillakin on mielikuvitusta.

Vauhtiviivojen ja räjähdyssuuliekkiefektien käyttö tekee liikkeen vaikutelmaa kunhan tekninen taitosi riittää.
Ääniefekteissä saattaa syntyä tahaton parodisuus mutta ne voivat lisätä tehoa ja esimerkiksi ruudusta toiseen jatkuvan tulituksen tai juoksuaskelten "ääniraita" sitoo kohtausta.

Mitä enemmän ruutuja sitä kovempi rytmi ja tempo, suurempi nopeus, mitä suurempia ruutuja sitä hitaampi ja vaikuttavampi kohtaus, tai ainakin pitäisi olla (valitettavan usein menee patsasteluksi)

Pyri pitämään hahmot liikkeessä ja mahdollisuuksien mukaan ympäristö myös.
Lue useita erilaisia kuvauksia väkivallasta, niin taistelukentiltä kuin perheväkivallasta. Valitse sinun tarinaasi sopiva taso ja pyri pysymään samassa tai eskaloimaan asteittain.

Takaa-ajokohtaukset vaativat perspektiivin hallintaa ja vankan ympäristön jotta sen häivyttäminen vauhtiviivoin tai liikkeellä toimii.

Pyri pitämään moottoriturpaisuus minimissä(tähän sorrun itsekin) ei puhetta, toimintaa.

Kuvakulmissa muista 180 asteen sääntö suunnasta riippumatta on selkeämpää jos se vaihtuu korkeintaan 180 astetta kerralla.
Psykologiset kuvakulmat: yläkulmasta kuvattu hahmo on alakynnessä, uhattu kun taas alhaalta kuvattu uhkaava, vaarallinen ja voimakas.
Jos saat pidettyä liikesuunnan vasemmalta oikealle ylläpidät kummaa kyllä, suurinta dynamiikkaa.

Toivottavasti auttoi edes vähän.

[Jonir]

Perusteet tulivat hyvin selviksi. 

[mikko jylhä]

Jos sarjakuvan prologi on kymmenen sivua (toimintaa tai mitä hyvänsä) eikä tekijä tiedä mitä siinä pitäisi tapahtua, voinee koko prologin jättää sarjakuvasta pois.

Mielestäni toimintakohtauksen täytyy toimiakseen olla yhtälailla motivoitu kuin keskustelukohtauksenkin. Täytyy olla henkilöitä, joilla on tietty tahdon suunta, täytyy olla ristiriitoja tahtojen välillä, täytyy olla näitä asioita lukijoille kertovia tapahtumia ja täytyy tietää miten toiminta muuttaa henkilöitä ja heidän päämääriään.

Se, tipahtaako joku hahmo luodin lävistämänä vai kermakakun iskusta, on sitten enää tyylilajikysymys. Hahmot kertovat nämä yksityiskohdat tekijälle, kun pohja-ajatus on kasassa.