Olen minäkin juuri Dredd-leffan katsottuani aivan täpinöissäni.
Ulkoisesti kypärä ja muut rytkyt olivat kohdallaan, ja kaupunkimiljöö - se vähä mitä sitä nähtiin - oli linjassa elokuvan yleisilmeen kanssa paremmin kuin 70-luvun utopistiset sarjakuvapilvenpiirtäjät. Mopot olivat aika Ritari Ässä -tasoa, mutta ei niitä paljoa onneksi nähty.
Urbanin leuka oli riittävän yrmy, vaikka se sänki edelleen saisi puskea esiin vain Kirottua Maata ryynätessä.
Sitten sisältöön: olipa ennakkoon saatu hysteeristä kärvistelyä sillä perusteella, että juoni olisi ripattu honkkarirainasta Raid: Redemption. Ei muuten ollut ja inttäjien paikka on eristyskuutiossa.
Minulle se oikea Dredd on vinksahtaneen satiirisessa sarjakuvamaailmassa Caligulaa vastaan taisteleva jäyhis, mutta tämä tosikkomaisempi elokuva-Dredd iskee valkokankaalla paremmin, olihan koominen sidekick-tie jo käsitelty Stallonen versiossa.
Uutukaisessa lähdemateriaali oli otettu kunnioittavasti käsittelyyn ja mitä siitä poikettiin tehtiin pääosin budjettinäkökulmasta. Tärkeintä onkin, että sarjakuvat otetaan nyt tosissaan Hollywoodissa, kun ne vielä Stallonen aikaan nähtiin muotopuolina joita piti "korjailla" valkokankaalle siirrettäessä.
Tämä on sarjakuvaleffojen kärkikastissa, ja toivottavasti lisää tulee jatko-osien muodossa.
Kuinka moni bongasi sarjakuvan ystäville suunnattuja sisäpiirin koukkuja? Elokuvan alkupuolelta bongasin Chopper-tägin seinälle spray-maalilla suhaistuna.
