Wolverine oli oikein mainio toimintaleffa. Hahmoja ei ollut (toisin kuin XMOW:ssa ja XM3:ssa) liikaa, juoni eteni hyvään tahtiin ja tarinan keskipiste oli siellä missä pitikin, leffan nimikkosankarissa. Lisäksi leffan sijoittaminen Japaniin antoi leffalle erilaisen tunnelman kuin yhdelläkään aiemmalla supersankarileffalla. Olkoonkin, että se on vain pieni yksityiskohta, niin se oli oikein tervetullut.
Toki mukana oli muutama hölmö hetki ja kolmannella näytöksellä leffa tekee sävyssä täydellisen pyörähdyksen muuttuen liian... no paremman sanan puutteessa sarjakuvamaiseksi. Mikä ei olisi siis itsessään paha asia, jos koko leffa olisi ollut yhtä sarjakuvamainen, mutta tälläinen yllättävä muutos tunnelmassa oli häiritsevää. BarakaPoolin kaltaisiin perseilyihin ei kuitenkaan vajota.
Se on tietenkin sanomattakin selvää, että Hugh Jackmanin roolisuoritus Wolverinena on täyttä adamantiumia ja muutkin roolisuoritukset olivat kelvollisia. Etenkin Marikoa ja Yukiota näytelleet Tao Okamoto ja Rila Fukushima yllättivät positiivisesti, sillä kumpikaan ei ole ennen näytellyt missään vaan ovat lähinnä vain mallin hommia väsäilleet, niin olin leffaan kävellessä huolissani miten nämä pärjäisisivät vastakkain Jackmanin kanssa. Hieman häiritsi kuinka Yukio näytti enemmän animefanilta, kuin tappavalta assasinilta, mutta se oli luultavasti tarkoitus.
Yksi asia mikä jäi ärsyttämään ei ole varsinaisesti leffan oma vika. Elokuvan varsinainen tarina nimittäin loppui tilanteeseen, josta minä olisin mielelläni nähdyt seuraavan leffan jatkavan tarinaa, mutta keskelle lopputekstejä tungettu teaseri Days of the Future Past - leffaa varten pilaa tämän.
The Wolverine ei ole mikään genren mullistaja, mutta viihdyin alusta loppuun ja uskallan leffaa suositella hahmon faneille (paitsi jos olet niitä hardcore faneja, joita häiritsee mitättömät asiat, kuten esim. se, että Jackman on sarjis-Woltsua pitempi).
Kolme hyvin ansaittua tähteä.
